|
Putren kylä Chilessä 3600m korkeudella |
Suunnitteletko laskettelulomaa Alpeilla tai käyntiä Macchu
Picchulla? Ennen matkaa toivon, että porukassasi on edes joku, joka tietää mitä
on vuoristotauti ja kuinka sitä voidaan välttää tai pahimmassa tapauksessa
hoitaa. Toivottavasti tämän tekstin luettuasi sinä voit olla porukassasi se,
joka tietää ja osaa toimia.
Suurin osa meistä Suomalaisista aloittaa matkansa
merenpinnan tasolta, niin myös minäkin Arican satamasta matkallani Chilen
pohjoisosassa sijaitsevaan Laucan kansallispuistoon. Haaveissani on jo jonkin
aikaa ollut kiivetä Kilimanjarolle ja halusin testata kuinka elimistöni reagoi
nopeaan nousuun noin 4500m korkeuteen. Kilimanjanrolle noustaisiin kuitenkin
kävellen useamman päivän aikana ja tavoiteltava korkeus siellä tulisi olemaan
vajaassa kuudessa kilometrissä. Todellista kuvaa mahdollisen vuoristotaudin
oireista lyhyellä bussireissulla ei tule saamaan, mutta lyhytkin piipahdus
noissa korkeuksissa on hyvä alku. Ainoalla Alppien reissullani kun korkein
paikka taisi olla hiukan yli kolmessa kilometrissä. Tämäkään retki ei mennyt
kaikkien osallistujien kohdalla kuin Strömsössä.
|
Viimeisiä kaktuksia noin 3000m korkeudessa Chilen ylätasangolla |
Arviolta joka neljäs ihminen alkaa saamaan oireita 2000 –
2500m korkeudessa ja riski kasvaa koko ajan noustessa siten, että 3600m
korkeudessa se on jo huomattava. Alttius vuoristotaudille on yksilöllistä ja
ehkäpä jopa geneettistäkin. Hyvä tai erinomainen fyysinen kunto ei estä
vuoristotaudin puhkeamista, mutta se voi jopa edistää sitä, hyväkuntoiset kun
harvoin malttavat edetä tarpeeksi hitaasti.
Jotta noususi korkeaan ilmanalaan olisi helpompaa,
opettele
tunnistamaan vuoristotaudin oireet. Ensimmäisenä iskevät yleensä päänsärky,
huonovointisuus, ruokahaluttomuus ja näitä seuraa uniongelmat. Päivän
mittaisella bussiretkellä uniongelmat eivät helposti tule ensimmäisenä mieleen,
paitsi jos normaalisti et missään tapauksessa pysty autossa nukkumaan ja
huomaatkin että hereillä pysyminen on todella vaikeaa. Heti ensimmäisten
oireiden alkaessa pysähdy ja odota että olosi paranee, jos näin ei käy käänny
välittömästi takaisin matalammille alueille. Jos kuitenkin jatkat eteenpäin
seuraavaksi kimppuusi hyökkäävät sekavuus ja tasapainohäiriöt.
|
Käsityöläinen Putren kylästä myymässä tuotteitaan tienvarressa |
|
Tie Aricasta kohti Bolivian rajaa lähtee nousemaan hyvin
nopeasti ja ensimmäiset ryhmässämme matkustaneet naiset saivat kovan pääkivun
noin 2400m korkeudessa. Bussissa ensiapuna oli pieniä happipulloja ja siihen ne
bussin varusteet sitten loppuivatkin. 2800m korkeudessa pidimme ensimmäisen
pidemmän tauon, jolloin muutama matkustajista päätti palata huoltoautolla
takaisin satamaan. Me muut jäimme nauttimaan pienen kuppilan antimia, yhdellä
dollarilla sai kuumaa kokapensaan lehdistä haudutettua teetä ison kupillisen.
Paikalliset käyttävät lehtiä joko teessä tai sitten pureskemalla lehtipalleroa
suussaan, aineen kun kerrotaan vievän ainakin päänsärkyä pois. Minkäänlaista
huumaavaa vaikutusta en yhdestä teekupillisesta huomannut, makukin muistutti
runsaasti sokeroitua vihreää teetä. Lisäksi myynnissä oli lehdistä tehtyä
purukumia sekä pieniä eteeristä öljyä sisältäviä purkkeja, kummatkin jätin
myymälän hyllylle.
|
Kokateetä matkalaisten piristykseksi |
Runsas nesteen juominen on hyvin tärkeää kahdesta syystä, toisaalta
kehon kuivuminen voi jo itsessään aiheuttaa vuoristotaudin kaltaisia oireita,
toisaalta liian vähäinen juominen voi pahentaa itse vuoristotautia.
|
Vaaleanpunaisia flamingoja Pomerape ja Parinacota-tulivuorien kupeessa |
|
Alpakoita ja vikunjoja laiduntamassa |
Vuoristotauti johtuu vain ja ainoastaan liian nopeasta
nousemisesta, tällöin keuhkoihin ja aivokudokseen alkaa kerääntymään nestettä. Muista
edetä hitaasti. Vuoristotauti ei parane itsestään. Keskeytä siis nousu heti,
jos tunnet oireita tai huomaat niitä seurueesi jäsenissä. Ääritilanteissa tauti
voi johtaa kuolemaan muutaman tunnin sisällä ensimmäisistä oireista. Laskeudu
heti alemmas ja oireiden luonteesta riippuen hakeudu hoitoon. Älä epäröi ottaa
yhteyttä lääkäriin.
Bussimatka parin pysähdyksen taktiikalla kansallispuistoon
kesti noin 6 tuntia ja matkaa oli vain 150km suunta. Tämäkin vauhti oli
muutamille ryhmässämme oleville liikaa, heidän kansallispuistossa viettämämme
aika meni ulkona bussin vieressä levätessä ja paluumatka oli kuin suoraan
pahimmista painajaisista. Linja-autosta ei löytynyt oksennuspusseja, ei
käsipyyhepaperia, ei käsidesiä eikä edes ylimääräisiä vesipulloja ja koska
meillä oli kiire takaisin laivaan, kuskimme ajoi kuin Räikkönen konsanaan
kapealla mutkaisella tiellä. Kuvitelkaa se haju, kun osa matkustajista oksensi
päällensä ja bussin ilmastointi ei toiminut. Ulkona ollut parin-kolmenkympin
lämpötilakaan ei yhtään helpottanut kenenkään olemista.
|
Lumihuippuisia tulivuoria ja suolareunaisia järviä |
|
Suositeltu liikkumisnopeus 2km/h |
Olin todella yllättynyt siitä, että oma vointini oli todella
hyvä, en kärsinyt päänsärystä, ruokahaluakin olisi ollut jos mukana olisi ollut
jotakin itselleni sopivaa syötävää,
jaksoin kävellä sen ajan mitä olimme ylhäällä kohtuullista vauhtia ja
sykkeetkään eivät nousseet tavanomaista korkeammalle. Paikalla olleesta
kyltistä voitte päätellä, että suositeltu vauhti tuolla korkeuksissa tulisi
olla maksimissaan noin 2km/h. Polarin sykemittarini mukaan korkein kohta missä
itse kävin päivän aikana oli 4585m. Lämpötila
kansallispuiston alueella oli noin 17-18 astetta ja aurinko paistoi lähes koko
ajan. Pitkät housut tulivat tarpeeseen mutta pärjäsin loistavasti
merinovillaisella t-paidalla, hattu olisi pitänyt olla päässä ihan koko ajan
ulkona ollessa. Etelä-Amerikan päällä oleva otsonikerros on paikkapaikoin
erittäin ohut tai jopa olematon ja koska en suojannut päänahkaani mitenkään, se
olikin sitten ainoa paikka mikä paloi parin kuukauden lomani aikana pahasti.
|
Parinacota-tulivuori |
Lauca National Park
Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat ovat yhdenpäivän retkeltä Laucan kansallispuistoon, joka sijaitsee Chilen ja Bolivian rajalla. Alue kattaa 1379km2 ylätasankoa sekä vuoristoa. Yksi puiston tunnetuimpia nähtävyyksiä on kuvissakin esiintyvä Chungará-järven laguuni, joka onkin helppo löytää sen sijaintipaikan takia heti tien 11-varrella. Upeiden maisemien lisäksi alueella on runsas eläimistö, voit nähdä laamojen ja alpakoiden lisäksi vikunjoja, jotka tunnistat viheltävästä kutsuäänestä. Erehdyin ensin luulemaan ääntä linnuksi kunnes tajusin täysin maastoon sulautuvat vikunjat vuoren rinteellä. Onnistuimme myös näkemään
viskatsan, joka mielestäni näyttää aivan ison rusakon ja pörröisen jättiläisoravan risteytykseltä, mutta kuvaan tuota eläintä en valitettavasti saanut.
|
Vasemmalla Parinacota- ja oikealla Pomerape-tulivuori |
Lintuja pesii aluella yli 140 eri lajia ja siksipä Laucan kansallispuisto onkin parhaita paikkoja lintujen bongaamiseen Chilessä. Itse tunnistin vain flamingot, mutta niistäkään en valitettavasti pysty sanomaan mitä lajia olivat (chilen-, andien- vai punanflamingoja), ja andien kondorin, joka myöskin on pokkarikameralla maailman huonoiten kuvattavissa oleva lintu. Jos liikut alueella, kannattaa mukaan ottaa kunnon putkella varustettu järjestelmäkamera sekä kiikarit. Järvi itsessään on muuten Etelä-Amerikan mantereen 12. korkeimmalla sijaitseva järvi ja siinä elää kaksi kotoperäistä kalalajia, jotka kummatkin ovat erittäin uhanalaisia.
|
Alpakat laiduntamassa |
Jos taasen haluat lähteä tutustumaan kansallispuistoon paremmin ja omaat vuorikiipeilykokemusta, voit kiivetä kuvissa näkyvän Parinacota-tulivuoren huipulle (6348m). Kiipeäminen sinne on vaativuustasoltaan helppo, mutta kokemusta lumella ja jäällä liikkumisesta on syytä olla. Sajaman kylästä Bolivian puolelta järjestetään opastettuja kiipeilyjä vuorelle noin kerran viikossa. Edellisen kerran tulivuori on purkautunut noin 290 vuotta ennen ajanlaskun alkua +- 300. Alueella kävellessä huomasi, että olemme tulivuoriperäisellä alueella, kevyen rikintuoksun lisäksi kengät olivat harmaan tuhkan peittämässä pölyssä, jota löytyi vielä viikkojenkin jälkeen lenkkarien pohjallisten alta.
|
Alpakka vuoripurolla juomassa |
Tein retken aikana pienen testin. Join vesipulloni tyhjäksi noin
4500m korkeudella ja luonnollisestihan pullo täyttyy siellä ilmalla ollessaan
tyhjä. Korkki kiinni ja pullo reppuun. Alla olevasta kuvasta näette miltä
litran vetoinen pullo näytti palattuani merenpinnan tasolle. Tälläinen reaktio
tulee, kun ilmanpaine muuttuu ja pullon sisällä oleva ilma ei sisällä tarpeeksi
happimolekyylejä, jotta ne täyttäisivät koko pullon. Voitte vaan kuvitella
millainen rasitus ilmanpaineen suuri vaihtuminen nopeasti on ihmiskeholle.
(Pahoittelen huonoa selitystä, ymmärrätte nyt varmasti sen, miksi sain
fysiikasta ehdot ysiluokan keväällä… ) Oikean selityksen voi lukea
täältä.