Eli lista asioista mitä haluat tehdä ennen kuolemaa. Kuullostaapa ikävälle mutta toisaalta omien haaveiden kirjaaminen ylös voi olla terapeuttista ja ainakin mulle se tekee haaveista konkreettisempia. Listaahan voi aina muokata elämäntilanteiden mukaan. Mun bucket listiin kuuluu tällä hetkellä seuraavia asioita:
- Kiipeäminen Afrikan korkeimmalle vuorelle Kilimanjarolle
- Afrikan safari ja big five
- Snorklailu Bora Boralla
- Moottoripyörämatka etelä-Amerikassa
- Macchu Picchulla käynti
- Skyjump Aucklandissa
- Vaellus Ylläkseltä Hettaan
- Moottoripyörällä Nordkappiin
- Roadrip Amerikassa
- Käynti Kiinan muurilla
- Santiago de compostela eli Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitin vaeltaminen
- vierailla ainakin sadassa maailman itsenäisistä valtioista (niitä on 193kpl)
- melontareissu Kwai-joella
- käydä Galapagos-saarilla
- hengailla Bondi beachillä
- ottaa risteys vasemmalle ja nähdä kuuluisa Albuquerque
Listallani on myös monta sellaista asiaa mitkä eivät liity matkailuun, mutta ne haluan pitää omana tietonani. Matkailulistalle varmasti tulee vielä monta kohdetta lisää ja jotkin noista ylläolevista saattaa toteutua lähivuosina, ainakin tuo snorklailu Bora Boralla ei ole mikään mahdoton toteuttaa ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin pyöreitä vuosia voisi juhlistaa vaikkapa Afrikan safarilla :)
Haasteena voisin antaa sulle blogini lukija tehdä oman matkailuun liittyvän listan. Postaathan kommentteihin linkin kun olet listasi julkaissut.
torstai 28. tammikuuta 2016
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
Matkakuumetta!
En mahda sille mitään, silmissäni näen lumihuippuisen vuoren ja tasangolla vuoren juurella liikkuu lauma korkeuksiin kaulansa kurottavia kirahveja. Lapsuudessa nähty luonto-ohjelma Tansaniasta kummittee mielessä ja nyt jo kahtena vuotena peräkkäin olen Matkamessuiltakysellyt matkaa valloittamaan Afrikan korkein vuori. Joo, tiedän ettäreuma runtelee niveliäni enkä ole missään hyvässä kunnossa, mutta haaveita pitää olla.
Mandala Travelista olen kuullut paljon kehuja ja muutamia kavereita heidän matkoillaan on ollutkin ja
yrityksen omistajiin kuuluvan Kallen opastuksessa lähtisin mielelläni vaikka maailman ääriin (no, se onkin sitten eri juttu huolitaanko mua millekään reissulle!). Herran juttusille en tällä kertaa onnistunut pääsemään mutta Mandala Travelin osastolla törmäsin isoon mainokseen www.faralong.com nimisestä "nettimatkatoimistosta".
Ja siitähän oli kyseltävä lisää.
Allaoleva video taitaakin kertoa kaikkein helpoiten sen, mistä on kysymys. Eli etsit itsellesi sopivan matkan, varaat sen ja mitä enemmän ihmisiä varaa saman matkan, sen halvemmaksi se tulee kaikille. Ei epämääräisiä "perutaan, jos osallistujia ei tule tarpeeksi" -sääntöjä, ei monimutkaisia varausjärjestelmiä. Nyt eikun varaamaan sitä unelmien matkaa Kilimanjarolle.
Ps. Ei kannata ohittaa seuraavaa tarjousta : Rekisteröitymällä www.faralong.com sivustolle tienaat 50€ ja kutsumalla kavereita mukaan saatat tienata toiset 50€ eli jo ennestään edullisista matkoista saatat saada jopa satasen alennuksen...
Mandala Travelista olen kuullut paljon kehuja ja muutamia kavereita heidän matkoillaan on ollutkin ja
yrityksen omistajiin kuuluvan Kallen opastuksessa lähtisin mielelläni vaikka maailman ääriin (no, se onkin sitten eri juttu huolitaanko mua millekään reissulle!). Herran juttusille en tällä kertaa onnistunut pääsemään mutta Mandala Travelin osastolla törmäsin isoon mainokseen www.faralong.com nimisestä "nettimatkatoimistosta".
Ja siitähän oli kyseltävä lisää.
Allaoleva video taitaakin kertoa kaikkein helpoiten sen, mistä on kysymys. Eli etsit itsellesi sopivan matkan, varaat sen ja mitä enemmän ihmisiä varaa saman matkan, sen halvemmaksi se tulee kaikille. Ei epämääräisiä "perutaan, jos osallistujia ei tule tarpeeksi" -sääntöjä, ei monimutkaisia varausjärjestelmiä. Nyt eikun varaamaan sitä unelmien matkaa Kilimanjarolle.
Ps. Ei kannata ohittaa seuraavaa tarjousta : Rekisteröitymällä www.faralong.com sivustolle tienaat 50€ ja kutsumalla kavereita mukaan saatat tienata toiset 50€ eli jo ennestään edullisista matkoista saatat saada jopa satasen alennuksen...
lauantai 23. tammikuuta 2016
Ei menny niinkuin Strömsössä
Monesti matkaoppaita lukiessa tulee halu kokea ihan kaikki mahdollinen loman aikana. No kaikki ei aina ole sitä mitä kirjoissa kerrotaan.
Keväällä 2001 olin oppaana Luxorissa ja eräänä vapaapäivänä saimme ystäväni kanssa idean lähteä Assuaniin katsomaan keskeneräiseksi jäänyttä obeliskia. Ei muuta kuin paikallisjunaan ja menoksi. Perillä etsimään kameleita ja henkilöä, joka tietää missä tuo kivenmurikka sijaitsee. Vihdoinkin löysimme pari nuorta poikaa, jotka suostuivat lähtemään vaikka he yrittelivät varoitella, että määränpäähän on matkaa ja vastassa ei välttämättä ole mitään sellaista, minkä takia sinne kannattaa mennä.
Aavikolla oli luonnollisesti kuuma, kamelin selässä alkoi takapuoli puutua ja jano iskeä ja matka vaan jatkui ja jatkui. Lopulta toinen kamelikuskeista ehdotti, että jos pojat ratsastaisivat toisella ja me tytöt toisella kamelilla. Noin tunnin matkan jälkeen saavuimme kohteeseen...
Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa...
Ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta nyt on tuokin kivenpalanen nähty. En suosittele muille kuin todella innokkaille egyptologeille.
Lonely Planet, Egypt, 5th edition
"There are two unfinished obelisks in the vicinity of Aswan. ... The other unfinished obelisk - this time complete with hieroglyphics - is in the desert west of the Monastery of Saint Simeon. You´ll need a guide, preferably on a camel, to find it."
Keväällä 2001 olin oppaana Luxorissa ja eräänä vapaapäivänä saimme ystäväni kanssa idean lähteä Assuaniin katsomaan keskeneräiseksi jäänyttä obeliskia. Ei muuta kuin paikallisjunaan ja menoksi. Perillä etsimään kameleita ja henkilöä, joka tietää missä tuo kivenmurikka sijaitsee. Vihdoinkin löysimme pari nuorta poikaa, jotka suostuivat lähtemään vaikka he yrittelivät varoitella, että määränpäähän on matkaa ja vastassa ei välttämättä ole mitään sellaista, minkä takia sinne kannattaa mennä.
Aavikolla oli luonnollisesti kuuma, kamelin selässä alkoi takapuoli puutua ja jano iskeä ja matka vaan jatkui ja jatkui. Lopulta toinen kamelikuskeista ehdotti, että jos pojat ratsastaisivat toisella ja me tytöt toisella kamelilla. Noin tunnin matkan jälkeen saavuimme kohteeseen...
Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa...
Ei mennyt niinkuin Strömsössä, mutta nyt on tuokin kivenpalanen nähty. En suosittele muille kuin todella innokkaille egyptologeille.
Upea matkakuva
Millainen on upea matkakuva? Vaatiiko hyvän kuvan saaminen viimeisen päälle olevan järjestelmäkameran objektiiveineen vai riittääkö taskuun mahtuva pokkari? Mondon kirjoittajakoulutuksessa Matkamessuilla puhuttiin tänään myös kuvaamisesta kirjoittamisen ohella ja tiivistettynä päivän opin voi käydä katsomassa tuosta alla olevasta videosta:
Ajattelin kaivaa muutamia reissukuvia vuosien varrelta kansiosta ja laittaa ne esille. Otan mielelläni kommentteja vastaan mitä olisin voinut tehdä toisin. Virheistä oppii ja kuvaamaan oppii vain kuvaamallla. Harmi, että osa matkakohteista on sellaisia, minne ei tule enää matkustettua ja tietyt tilanteetkin ovat olleet ainutkertaisia, mutta kuten tämän päivän koulutuksessa Archie gone Lebanon blogia kirjoittava Inka sanoi, välillä voi julkaista niitä huonompiakin otoksia. Vain näin näkee vuosien päästä oman kehityksensä.
Ja tulihan sitten samalla huomattua kaappia siivotessa, että onneksi on digikameroiden aikakausi. 15 vuotta sitten otetut paperikuvat alkavat olla jo keltaisia ja ainakin yksi kansio on kokonaan hukassa. Digikuviakin mulla taitaa olla vielä vanhan pöytäkoneen syövereissä ja vanhassa kannettavassani, ulkoisen kovalevyn osto meneekin sitten seuraavaksi ostoslistalle.
Tämä kuva on Ras Muhamedin kansallispuistosta Siinain eteläkärjessä. Kuvassa on maanjäristyksen aiheuttama railo, jonne merivesi kaloineen on päässyt. Horisontissa siintää autiomaa. Hyvää mielestäni kuvassa on railon aiheuttama luontainen katseen suunta ja valo.
Pieni poika kuvattuna Luxorin länsirannalla keväällä 2001. Tuon pojan ilme vangitsi mut ihan täysin. Olisiko kuvasta kenties tullut parempi, jos olisin laskeutunut hänen tasolleen ottamaan kuvan?
Keväällä 2001, auringonpaiste häikäisi tuona päivänä ja myös tässä kuvassa, kuten alempana olevassa pyramidikuvassa aurinko tekee tepposiaan. Peruskuva, josta ei saa mitään uutta irti, tää on jo niin nähty ;)
Mr. Banana, Luxor 2001. Tähän otokseen olen itse tyytyväinen.
Luxorin temppeli, keväällä 2001. Filmikameralla kuvattu yöllä ilman jalkaa. Tämä kuva minulta löytyy kotoani kehystettynä ja suurennettuna. Jotenkin sitä vaan tuntee olonsa pieneksi välillä.
Tästä pyramidikuvasta täytyy sen verran sanoa, että harvoin olen ottanut tälläistä kuvaa, missä ei ole juuri muuta kuin se kuvattava kohde. Ja jostain syystä auringonvalo on osunut kuvaan hassusti. Itse en tästä tykkää, liian pliisut värit ja muutenkin kuvan asettelu on huono. Mutta onpahan otettu ja teidän silmille laitettu :)
Surullinen aasi Luxorissa keväällä 2001. Yksi niitä kuvia, mitkä ovat mielestäni onnistuneita näin vuosienkin jälkeen.
Tämä papparainen nojaili tienposkessa useampana päivänä bussimme ajaessa ohi retkellä Katariinan Luostariin ja sen kerran kun rohkenin pyytää lupaa kuvaan, niin eiköhän kohde ole liian kaukana ... Noista kasvoista olisi pystynyt lukemaan monta tarinaa.
Felukkah Niilillä Luxorin kohdilla ja eletään yhä kevättä 2001. Tässä eniten harmittaa se, etten saanut "kuskin" kasvoja kuvaan. Myöskin kuvan rajaus on huono, taustalla näkyvän matkailijan olisi voinut rajata pois.
Hyväksi kuvaajaksi oppii vain kuvaamalla. Siksipä lähden jatkamaan oppeja Matkamessuille myös tänään :)
Ajattelin kaivaa muutamia reissukuvia vuosien varrelta kansiosta ja laittaa ne esille. Otan mielelläni kommentteja vastaan mitä olisin voinut tehdä toisin. Virheistä oppii ja kuvaamaan oppii vain kuvaamallla. Harmi, että osa matkakohteista on sellaisia, minne ei tule enää matkustettua ja tietyt tilanteetkin ovat olleet ainutkertaisia, mutta kuten tämän päivän koulutuksessa Archie gone Lebanon blogia kirjoittava Inka sanoi, välillä voi julkaista niitä huonompiakin otoksia. Vain näin näkee vuosien päästä oman kehityksensä.
Ja tulihan sitten samalla huomattua kaappia siivotessa, että onneksi on digikameroiden aikakausi. 15 vuotta sitten otetut paperikuvat alkavat olla jo keltaisia ja ainakin yksi kansio on kokonaan hukassa. Digikuviakin mulla taitaa olla vielä vanhan pöytäkoneen syövereissä ja vanhassa kannettavassani, ulkoisen kovalevyn osto meneekin sitten seuraavaksi ostoslistalle.
Tämä kuva on Ras Muhamedin kansallispuistosta Siinain eteläkärjessä. Kuvassa on maanjäristyksen aiheuttama railo, jonne merivesi kaloineen on päässyt. Horisontissa siintää autiomaa. Hyvää mielestäni kuvassa on railon aiheuttama luontainen katseen suunta ja valo.
Pieni poika kuvattuna Luxorin länsirannalla keväällä 2001. Tuon pojan ilme vangitsi mut ihan täysin. Olisiko kuvasta kenties tullut parempi, jos olisin laskeutunut hänen tasolleen ottamaan kuvan?
Keväällä 2001, auringonpaiste häikäisi tuona päivänä ja myös tässä kuvassa, kuten alempana olevassa pyramidikuvassa aurinko tekee tepposiaan. Peruskuva, josta ei saa mitään uutta irti, tää on jo niin nähty ;)
Mr. Banana, Luxor 2001. Tähän otokseen olen itse tyytyväinen.
Luxorin temppeli, keväällä 2001. Filmikameralla kuvattu yöllä ilman jalkaa. Tämä kuva minulta löytyy kotoani kehystettynä ja suurennettuna. Jotenkin sitä vaan tuntee olonsa pieneksi välillä.
Tästä pyramidikuvasta täytyy sen verran sanoa, että harvoin olen ottanut tälläistä kuvaa, missä ei ole juuri muuta kuin se kuvattava kohde. Ja jostain syystä auringonvalo on osunut kuvaan hassusti. Itse en tästä tykkää, liian pliisut värit ja muutenkin kuvan asettelu on huono. Mutta onpahan otettu ja teidän silmille laitettu :)
Surullinen aasi Luxorissa keväällä 2001. Yksi niitä kuvia, mitkä ovat mielestäni onnistuneita näin vuosienkin jälkeen.
Tämä papparainen nojaili tienposkessa useampana päivänä bussimme ajaessa ohi retkellä Katariinan Luostariin ja sen kerran kun rohkenin pyytää lupaa kuvaan, niin eiköhän kohde ole liian kaukana ... Noista kasvoista olisi pystynyt lukemaan monta tarinaa.
Felukkah Niilillä Luxorin kohdilla ja eletään yhä kevättä 2001. Tässä eniten harmittaa se, etten saanut "kuskin" kasvoja kuvaan. Myöskin kuvan rajaus on huono, taustalla näkyvän matkailijan olisi voinut rajata pois.
Hyväksi kuvaajaksi oppii vain kuvaamalla. Siksipä lähden jatkamaan oppeja Matkamessuille myös tänään :)
tiistai 22. joulukuuta 2015
Yö Yllästunturilla....
Maistuvan illallisen jälkeen Aurora Estatesilla oli aika siirtyä majapaikkaan vaihtamaan lämmintä päälle ja suunnata lumikengät kohti Ylläksen keskisen lakea. Olin sopinut rehvit valokuvaaja Markus Kiilin kanssa ja tavoitteena oli lähteä tunturiin kuvaamaan revontulia.
Olen jokunen aika sitten hommannut itselleni uuden pokkarikameran, jossa pitäisi olla sellaiset säätömahdollisuudet että revontulikuvat onnistuisivat, joten Markuksen neuvot olivat enemmän kuin tarpeeseen. Sääennustusten mukaan pilvien piti väistyä Äkäslompolon yltä ja pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste, mutta tunturiin päästyämme tajusimme ison pilvimassan vyöryvän kohti kylää. No, sitä odotellessa oli hyvä säädellä kameraa ja ottaa muutama kuva kuusta.
Pikkuhiljaa pilvet väistyivät ja revontuletkin tulivat esille. No, just ja just suurennuslasin kanssa voi jotain vihreää kuvassa havaita, paljaalla silmällä noiden reposten näkeminen oli hankalaa.
Onnistuneiden kuvien määrä ei vielä ollut päätä huimaava, mutta tämä oli hyvä alku kuvausharrastukselleni. Jos haluat lähteä kokemaan saman kuin minä sain kokea, ota yhteyttä Markukseen. Tavoitat hänet myös Destination Laplandin kautta. Opastettuja kuvausretkiä järjestetään Ylläksellä 30.4 asti tiistai-iltaisin.
Kiitos Markus mukavasta ja opettavasta illasta!
Olen jokunen aika sitten hommannut itselleni uuden pokkarikameran, jossa pitäisi olla sellaiset säätömahdollisuudet että revontulikuvat onnistuisivat, joten Markuksen neuvot olivat enemmän kuin tarpeeseen. Sääennustusten mukaan pilvien piti väistyä Äkäslompolon yltä ja pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste, mutta tunturiin päästyämme tajusimme ison pilvimassan vyöryvän kohti kylää. No, sitä odotellessa oli hyvä säädellä kameraa ja ottaa muutama kuva kuusta.
Pikkuhiljaa pilvet väistyivät ja revontuletkin tulivat esille. No, just ja just suurennuslasin kanssa voi jotain vihreää kuvassa havaita, paljaalla silmällä noiden reposten näkeminen oli hankalaa.
Onnistuneiden kuvien määrä ei vielä ollut päätä huimaava, mutta tämä oli hyvä alku kuvausharrastukselleni. Jos haluat lähteä kokemaan saman kuin minä sain kokea, ota yhteyttä Markukseen. Tavoitat hänet myös Destination Laplandin kautta. Opastettuja kuvausretkiä järjestetään Ylläksellä 30.4 asti tiistai-iltaisin.
Kiitos Markus mukavasta ja opettavasta illasta!
Huippuruokaa Ylläksellä!
Kuukkeli-lehteä lukiessani silmiini pisti ilmoitus Aurora Estate -boutiquehotellista ja sen yhteydessä olevasta ravintolasta. Ilmoituksessa ei juuri muuta ollut kuin yrityksen nimi, nettisivujen osoite ja puhelinnumero, joten luuri käteen ja soittamaan miten ravintola on auki ja saako paikasta gluteenitonta ruokaa. Kyseinen hotelli ja ravintola on auennut joulukuun puolivälissä, joten varsin uudesta paikasta on kyse ja kyllähän Ylläksellä on tilaa uudelle yritykselle.
Aukioloajat selvisivät ja se, että kyseinen ravintola on lähimpiä majapaikastani joten sinne tulikin aika pian puhelinsoiton jälkeen suunnattua.
Ruokalistan sisältö vaikutti lupaavalta varsinkin kun kuulin, että pastat voidaan valmistaa gluteenittomina. Toisin oli ruokalistan ulkonäkö. Mutta ehkäpä tämä on vain tilapäinen versio?
Tällä kertaa päädyimme testaamaan pasta-annoksista Auroran nimikkoannoksen ja päivän pihvin, joka tällä kertaa oli entrecote palsternakka- ja hernepyreiden kera.
Täytyy myöntää, että tuo pasta-annos oli parasta gluteenitonta mitä olen ikinä syönyt. Poro oli juuri oikean kypsyistä ja suli suussa. Myös pihviannos sai kehuja isosta koostaan ja sopivasta kypsyysasteesta.
Tällä kertaa jälkkärit jäivät kokeilematta, koska oli kiirehdittävä tunturiin revontulien perässä.
Kyseinen ravintola löytyy Ylläsjärveltä, Eelin kaupan takaa ja suosittelen lämpimästi siellä vierailua kauempaakin. Onneksi lomaa Ylläksellä on vielä jäljellä muutamia päiviä!
Aukioloajat selvisivät ja se, että kyseinen ravintola on lähimpiä majapaikastani joten sinne tulikin aika pian puhelinsoiton jälkeen suunnattua.
Ruokalistan sisältö vaikutti lupaavalta varsinkin kun kuulin, että pastat voidaan valmistaa gluteenittomina. Toisin oli ruokalistan ulkonäkö. Mutta ehkäpä tämä on vain tilapäinen versio?
Tällä kertaa päädyimme testaamaan pasta-annoksista Auroran nimikkoannoksen ja päivän pihvin, joka tällä kertaa oli entrecote palsternakka- ja hernepyreiden kera.
Täytyy myöntää, että tuo pasta-annos oli parasta gluteenitonta mitä olen ikinä syönyt. Poro oli juuri oikean kypsyistä ja suli suussa. Myös pihviannos sai kehuja isosta koostaan ja sopivasta kypsyysasteesta.
Tällä kertaa jälkkärit jäivät kokeilematta, koska oli kiirehdittävä tunturiin revontulien perässä.
Kyseinen ravintola löytyy Ylläsjärveltä, Eelin kaupan takaa ja suosittelen lämpimästi siellä vierailua kauempaakin. Onneksi lomaa Ylläksellä on vielä jäljellä muutamia päiviä!
lauantai 19. joulukuuta 2015
Lapin talvi
Niinhän siinä taas kävi, että lumen ja talven perässä oli ajettava pohjoiseen. Ensimmäisenä stoppina tällä reissulla on Ylläs, jossa yövyn taas tutuksi tulleilla Mepan mökeillä.
Pari ensimmäistä päivää lunta pyrytti niin paljon, ettei ulkona juurikaan huvittanut olla joten eilinen menikin asioita hoidellessa Levillä ja tulipa taas käytettyä autoakin huollossa Kittilässä.
Kuka kehtaa väittää, että kaamosaika olisi jotenkin synkkää tai ikävää? Talven ensimmäinen hiihtolenkki on takana ja kämpällekin ehdin ennen pimeän laskeutumista. Nyt vähän glögiä lämmikkeeksi, saunaan ja illalla katsomaan josko löytyisi revontulia. Täytyy tässä samalla tutkiskella netistä, mitkä latukahvilat palvelevat näin joulunalla.
Ps. pahoittelen kuvissa näkyvää päivämäärää. Enpä sitten osannut ajoissa ottaa kamerasta sitä päivämäärä-asetusta pois, mutta jatkossa näitä ei pitäisi enää näkyä.
Pari ensimmäistä päivää lunta pyrytti niin paljon, ettei ulkona juurikaan huvittanut olla joten eilinen menikin asioita hoidellessa Levillä ja tulipa taas käytettyä autoakin huollossa Kittilässä.
Kuka kehtaa väittää, että kaamosaika olisi jotenkin synkkää tai ikävää? Talven ensimmäinen hiihtolenkki on takana ja kämpällekin ehdin ennen pimeän laskeutumista. Nyt vähän glögiä lämmikkeeksi, saunaan ja illalla katsomaan josko löytyisi revontulia. Täytyy tässä samalla tutkiskella netistä, mitkä latukahvilat palvelevat näin joulunalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
