Ruskaretkellä Lapissa - Instagram Travel Thursday

Maaruskaa Saanalla syyskuun puolivälissä

Tänä syksynä kosteasta kesästä huolimatta Lapin matkailijoiden silmiä on hivellyt upea ruska.  Reilu kolmekymmentä vuotta olen haaveillut jonain päivänä käyväni Saana-tunturilla ja vihdoinkin siihen tarjoutui mahdollisuus. Melkein 600km autossa istumista oli tiedossa eräälle syksyiselle keskiviikolle ja jälkeenpäin ajateltuna se oli sen arvoista.

Ruska alkaa kun päivänvalo alkaa vähentymään ja ilman lämpötila kylmenemään, jolloin kasvien yhteyttäminen loppuu. Tällöin lehtivihreä alkaa hajoamaan ja lehtien sisältämät väriaineet (oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit) pääsevät näkyviin.  Lapissa paikalliset ihmiset ovat oppineet ennustamaan ruskan ajankohdan ja ensi vuonna ruskan pitäisi olla parhaimmillaan Käsivarren alueella 14.9 klo 12. (Huom! En ota vastuuta tästä!) Maaruskan huippu saattaa olla muutama päivä aikaisemmin. Upeimmat värit Lapissa tulevat ehdottomasti vaivaiskoivuun ja mustikkaan, juolukkaan sekä riekonmarjaan.

Kilpisjärvi ja Saana-tunturi

Saana-tunturi

Saana kohoaa Kilpisjärven kylän tuntumassa 1029 metrin korkeuteen ja tunturin näkee ja tunnistaa jo ennen Kilpisjärveä etelästä päin saavuttaessa. Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta lähtee kohti huippua neljän kilometrin mittainen reitti, joka alkumatkasta on kevyesti nousevaa pitkospuista polkua. Noin kilometrin jälkeen koittaakin se hetki, jolloin tulee mieleen kääntyä takaisin kohti retkeilykeskusta, nimittäin Suomen pisimmät portaat. Kohti huippua pääsee lähestymään 740 porrasta pitkin, mutta kiipeäminen ei lopu vielä portaiden yläpäässä. Itseltäni tähän neljän kilometrin kiipeämiseen huipulle meni reumasta kärsivillä jaloilla ja usean juoma/hengähdys/valokuvaustauon takia noin 2 ja puoli tuntia. Ei järin kova matkavauhti, mutta Lapin poluilla harva pääsee samanlaisiin nopeuksiin, kuin kaupungin pururadoilla kävellessä.

Näkymä Saanan portaiden juuresta Pikku-Mallalle

Huipulla olevaan vieraskirjaan nimen rustaamisen jälkeen voikin katsella kelloa, pilviä ja miettiä meneekö alas samaa reittiä kuin tulikin vai haluaako kiertää Sallan Sallajärven päivätuvan kautta takaisin Retkeilykeskukselle. Valitsin jälkimmäisen reitin ja matkaa tälle koko kierrokselle kertyi noin 16km johon taukojen kanssa sai tuhlattua noin kuutisen tuntia. Tunturia kiertäessä vastaan ei juurikaan ihmisiä tullut, poroja sitäkin enemmän. Matkapuhelinverkot ovat alueella huonot, vaikka tukiasema tunturin huipulta löytyykin. Tästä syystä suosittelen lähtemään joko kaverin kanssa tai siten, että joku tietää minne menet ja monelta tulet takaisin.

Tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu Saanan huipun eteläpuoliselta rinteeltä matkalla kohti Retkeilykeskusta. Ja täällä oli myös koko pariviikkoisen reissuni paras maaruska. Samainen kuva muuten päätyi Ylen katsojien sääkuviin, se näytettiin kahdesti kuuden uutisissa ja kerran puoli yhdeksän lähetyksessä :D

Pariviikkoisen loman aikana tuli kierrettyä muitakin tuntureita. Ylläksen Kesänkijärven rannassa uteliaat kuukkelit saattavat napata nälkäisen kulkijan eväät, joten vahdithan munkkiasi. Energiaa tulet tarvitsemaan, jos Pirunkurun kiipeäminen on haaveissa.

Pirunkurun kivikkoa

Rohkea kulkijan kaveri, Kuukkeli

Itselleni tällä reissulla uusi tuttavuus oli Keimiötunturi Muoniossa. Tunturin laelle vievä kolmisen kilometriä pitkä polku oli paikkapaikoin todella jyrkkä, mutta vaikka reittimerkkejä ei ole niin eksymisen vaaraa ei ollut, sen verran hyvin polun erottaa. Huipulle päästyäni olinkin jo 613 metrin korkeudessa pilvien yläpuolella. Hyvällä säällä tunturin laelta näkee pitkälle. Mukaan kannattaa ehdottomasti pakata kiikarit. Polulle löytää kun suunnistaa Tunturikeimiön pihalle ja siellä alueen ihan oikeaan laitaan. Minkäänlaisia opasteita täällä ei ole, mutta blondina minäkään en onnistunut eksymään. Tähän noin kuuden kilometrin reissuun aikaa sai kulumaan taukoineen noin kaksi tuntia. Ja huipulla piti tietysti ottaa myös kuva!

Ja kuten Lapissa on tapana, onnistuneen huiputuksen jälkeen on aika ottaa näkäräiset. Ensi vuoden ruskaa odotellessa.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Yö Yllästunturilla....

Maistuvan illallisen jälkeen Aurora Estatesilla oli aika siirtyä majapaikkaan vaihtamaan lämmintä päälle ja suunnata lumikengät kohti Ylläksen keskisen lakea. Olin sopinut rehvit valokuvaaja Markus Kiilin kanssa ja tavoitteena oli lähteä tunturiin kuvaamaan revontulia.

Olen jokunen aika sitten hommannut itselleni uuden pokkarikameran, jossa pitäisi olla sellaiset säätömahdollisuudet että revontulikuvat onnistuisivat, joten Markuksen neuvot olivat enemmän kuin tarpeeseen. Sääennustusten mukaan pilvien piti väistyä Äkäslompolon yltä ja pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste, mutta tunturiin päästyämme tajusimme ison pilvimassan vyöryvän kohti kylää. No, sitä odotellessa oli hyvä säädellä kameraa ja ottaa muutama kuva kuusta.

Pikkuhiljaa pilvet väistyivät ja revontuletkin tulivat esille. No, just ja just suurennuslasin kanssa voi jotain vihreää kuvassa havaita, paljaalla silmällä noiden reposten näkeminen oli hankalaa.

Onnistuneiden kuvien määrä ei vielä ollut päätä huimaava, mutta tämä oli hyvä alku kuvausharrastukselleni. Jos haluat lähteä kokemaan saman kuin minä sain kokea, ota yhteyttä Markukseen. Tavoitat hänet myös Destination Laplandin kautta. Opastettuja kuvausretkiä järjestetään Ylläksellä 30.4 asti tiistai-iltaisin.

Kiitos Markus mukavasta ja opettavasta illasta!

Huippuruokaa Ylläksellä!

Kuukkeli-lehteä lukiessani silmiini pisti ilmoitus Aurora Estate -boutiquehotellista ja sen yhteydessä olevasta ravintolasta. Ilmoituksessa ei juuri muuta ollut kuin yrityksen nimi, nettisivujen osoite ja puhelinnumero, joten luuri käteen ja soittamaan miten ravintola on auki ja saako paikasta gluteenitonta ruokaa. Kyseinen hotelli ja ravintola on auennut joulukuun puolivälissä, joten varsin uudesta paikasta on kyse ja kyllähän Ylläksellä on tilaa uudelle yritykselle.

Aukioloajat selvisivät ja se, että kyseinen ravintola on lähimpiä majapaikastani joten sinne tulikin aika pian puhelinsoiton jälkeen suunnattua.

Ruokalistan sisältö vaikutti lupaavalta varsinkin kun kuulin, että pastat voidaan valmistaa gluteenittomina. Toisin oli ruokalistan ulkonäkö. Mutta ehkäpä tämä on vain tilapäinen versio?

Tällä kertaa päädyimme testaamaan pasta-annoksista Auroran nimikkoannoksen ja päivän pihvin, joka tällä kertaa oli entrecote palsternakka- ja hernepyreiden kera.

Täytyy myöntää, että tuo pasta-annos oli parasta gluteenitonta mitä olen ikinä syönyt. Poro oli juuri oikean kypsyistä ja suli suussa. Myös pihviannos sai kehuja isosta koostaan ja sopivasta kypsyysasteesta.

Tällä kertaa jälkkärit jäivät kokeilematta, koska oli kiirehdittävä tunturiin revontulien perässä.

Kyseinen ravintola löytyy Ylläsjärveltä, Eelin kaupan takaa ja suosittelen lämpimästi siellä vierailua kauempaakin. Onneksi lomaa Ylläksellä on vielä jäljellä muutamia päiviä!

Lapin talvi

Niinhän siinä taas kävi, että lumen ja talven perässä oli ajettava pohjoiseen. Ensimmäisenä stoppina tällä reissulla on Ylläs, jossa yövyn taas tutuksi tulleilla Mepan mökeillä.

Pari ensimmäistä päivää lunta pyrytti niin paljon, ettei ulkona juurikaan huvittanut olla joten eilinen menikin asioita hoidellessa Levillä ja tulipa taas käytettyä autoakin huollossa Kittilässä.

Kuka kehtaa väittää, että kaamosaika olisi jotenkin synkkää tai ikävää? Talven ensimmäinen hiihtolenkki on takana ja kämpällekin ehdin ennen pimeän laskeutumista. Nyt vähän glögiä lämmikkeeksi, saunaan ja illalla katsomaan josko löytyisi revontulia. Täytyy tässä samalla tutkiskella netistä, mitkä latukahvilat palvelevat näin joulunalla.

 

Ps. pahoittelen kuvissa näkyvää päivämäärää. Enpä sitten osannut ajoissa ottaa kamerasta sitä päivämäärä-asetusta pois, mutta jatkossa näitä ei pitäisi enää näkyä.