Vuoristotauti - eihän se minuun voi iskeä? Päiväretki Chilen Andeille

Putren kylä Chilessä 3600m korkeudella

Suunnitteletko laskettelulomaa Alpeilla tai käyntiä Macchu Picchulla? Ennen matkaa toivon, että porukassasi on edes joku, joka tietää mitä on vuoristotauti ja kuinka sitä voidaan välttää tai pahimmassa tapauksessa hoitaa. Toivottavasti tämän tekstin luettuasi sinä voit olla porukassasi se, joka tietää ja osaa toimia.

Suurin osa meistä Suomalaisista aloittaa matkansa merenpinnan tasolta, niin myös minäkin Arican satamasta matkallani Chilen pohjoisosassa sijaitsevaan Laucan kansallispuistoon. Haaveissani on jo jonkin aikaa ollut kiivetä Kilimanjarolle ja halusin testata kuinka elimistöni reagoi nopeaan nousuun noin 4500m korkeuteen. Kilimanjanrolle noustaisiin kuitenkin kävellen useamman päivän aikana ja tavoiteltava korkeus siellä tulisi olemaan vajaassa kuudessa kilometrissä. Todellista kuvaa mahdollisen vuoristotaudin oireista lyhyellä bussireissulla ei tule saamaan, mutta lyhytkin piipahdus noissa korkeuksissa on hyvä alku. Ainoalla Alppien reissullani kun korkein paikka taisi olla hiukan yli kolmessa kilometrissä. Tämäkään retki ei mennyt kaikkien osallistujien kohdalla kuin Strömsössä. 

Viimeisiä kaktuksia noin 3000m korkeudessa Chilen ylätasangolla

Arviolta joka neljäs ihminen alkaa saamaan oireita 2000 – 2500m korkeudessa ja riski kasvaa koko ajan noustessa siten, että 3600m korkeudessa se on jo huomattava. Alttius vuoristotaudille on yksilöllistä ja ehkäpä jopa geneettistäkin. Hyvä tai erinomainen fyysinen kunto ei estä vuoristotaudin puhkeamista, mutta se voi jopa edistää sitä, hyväkuntoiset kun harvoin malttavat edetä tarpeeksi hitaasti. 

Jotta noususi korkeaan ilmanalaan olisi helpompaa, opettele tunnistamaan vuoristotaudin oireet. Ensimmäisenä iskevät yleensä päänsärky, huonovointisuus, ruokahaluttomuus ja näitä seuraa uniongelmat. Päivän mittaisella bussiretkellä uniongelmat eivät helposti tule ensimmäisenä mieleen, paitsi jos normaalisti et missään tapauksessa pysty autossa nukkumaan ja huomaatkin että hereillä pysyminen on todella vaikeaa. Heti ensimmäisten oireiden alkaessa pysähdy ja odota että olosi paranee, jos näin ei käy käänny välittömästi takaisin matalammille alueille. Jos kuitenkin jatkat eteenpäin seuraavaksi kimppuusi hyökkäävät sekavuus ja tasapainohäiriöt.

Käsityöläinen Putren kylästä myymässä tuotteitaan tienvarressa

Tie Aricasta kohti Bolivian rajaa lähtee nousemaan hyvin nopeasti ja ensimmäiset ryhmässämme matkustaneet naiset saivat kovan pääkivun noin 2400m korkeudessa. Bussissa ensiapuna oli pieniä happipulloja ja siihen ne bussin varusteet sitten loppuivatkin. 2800m korkeudessa pidimme ensimmäisen pidemmän tauon, jolloin muutama matkustajista päätti palata huoltoautolla takaisin satamaan. Me muut jäimme nauttimaan pienen kuppilan antimia, yhdellä dollarilla sai kuumaa kokapensaan lehdistä haudutettua teetä ison kupillisen. Paikalliset käyttävät lehtiä joko teessä tai sitten pureskemalla lehtipalleroa suussaan, aineen kun kerrotaan vievän ainakin päänsärkyä pois. Minkäänlaista huumaavaa vaikutusta en yhdestä teekupillisesta huomannut, makukin muistutti runsaasti sokeroitua vihreää teetä. Lisäksi myynnissä oli lehdistä tehtyä purukumia sekä pieniä eteeristä öljyä sisältäviä purkkeja, kummatkin jätin myymälän hyllylle.

Kokateetä matkalaisten piristykseksi

Runsas nesteen juominen on hyvin tärkeää kahdesta syystä, toisaalta kehon kuivuminen voi jo itsessään aiheuttaa vuoristotaudin kaltaisia oireita, toisaalta liian vähäinen juominen voi pahentaa itse vuoristotautia. 

Vaaleanpunaisia flamingoja Pomerape ja Parinacota-tulivuorien kupeessa

Alpakoita ja vikunjoja laiduntamassa

Vuoristotauti johtuu vain ja ainoastaan liian nopeasta nousemisesta, tällöin keuhkoihin ja aivokudokseen alkaa kerääntymään nestettä. Muista edetä hitaasti. Vuoristotauti ei parane itsestään. Keskeytä siis nousu heti, jos tunnet oireita tai huomaat niitä seurueesi jäsenissä. Ääritilanteissa tauti voi johtaa kuolemaan muutaman tunnin sisällä ensimmäisistä oireista. Laskeudu heti alemmas ja oireiden luonteesta riippuen hakeudu hoitoon. Älä epäröi ottaa yhteyttä lääkäriin. 

Bussimatka parin pysähdyksen taktiikalla kansallispuistoon kesti noin 6 tuntia ja matkaa oli vain 150km suunta. Tämäkin vauhti oli muutamille ryhmässämme oleville liikaa, heidän kansallispuistossa viettämämme aika meni ulkona bussin vieressä levätessä ja paluumatka oli kuin suoraan pahimmista painajaisista. Linja-autosta ei löytynyt oksennuspusseja, ei käsipyyhepaperia, ei käsidesiä eikä edes ylimääräisiä vesipulloja ja koska meillä oli kiire takaisin laivaan, kuskimme ajoi kuin Räikkönen konsanaan kapealla mutkaisella tiellä. Kuvitelkaa se haju, kun osa matkustajista oksensi päällensä ja bussin ilmastointi ei toiminut. Ulkona ollut parin-kolmenkympin lämpötilakaan ei yhtään helpottanut kenenkään olemista.

Lumihuippuisia tulivuoria ja suolareunaisia järviä

Suositeltu liikkumisnopeus 2km/h

Olin todella yllättynyt siitä, että oma vointini oli todella hyvä, en kärsinyt päänsärystä, ruokahaluakin olisi ollut jos mukana olisi ollut jotakin itselleni sopivaa syötävää,  jaksoin kävellä sen ajan mitä olimme ylhäällä kohtuullista vauhtia ja sykkeetkään eivät nousseet tavanomaista korkeammalle. Paikalla olleesta kyltistä voitte päätellä, että suositeltu vauhti tuolla korkeuksissa tulisi olla maksimissaan noin 2km/h. Polarin sykemittarini mukaan korkein kohta missä itse kävin päivän aikana oli 4585m.  Lämpötila kansallispuiston alueella oli noin 17-18 astetta ja aurinko paistoi lähes koko ajan. Pitkät housut tulivat tarpeeseen mutta pärjäsin loistavasti merinovillaisella t-paidalla, hattu olisi pitänyt olla päässä ihan koko ajan ulkona ollessa. Etelä-Amerikan päällä oleva otsonikerros on paikkapaikoin erittäin ohut tai jopa olematon ja koska en suojannut päänahkaani mitenkään, se olikin sitten ainoa paikka mikä paloi parin kuukauden lomani aikana pahasti. 

Parinacota-tulivuori

Lauca National Park
Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat ovat yhdenpäivän retkeltä Laucan kansallispuistoon, joka sijaitsee Chilen ja Bolivian rajalla. Alue kattaa 1379km2 ylätasankoa sekä vuoristoa. Yksi puiston tunnetuimpia nähtävyyksiä on kuvissakin esiintyvä Chungará-järven laguuni, joka onkin helppo löytää sen sijaintipaikan takia heti tien 11-varrella. Upeiden maisemien lisäksi alueella on runsas eläimistö, voit nähdä laamojen ja alpakoiden lisäksi vikunjoja, jotka tunnistat viheltävästä kutsuäänestä. Erehdyin ensin luulemaan ääntä linnuksi kunnes tajusin täysin maastoon sulautuvat vikunjat vuoren rinteellä. Onnistuimme myös näkemään viskatsan, joka mielestäni näyttää aivan ison rusakon ja pörröisen jättiläisoravan risteytykseltä, mutta kuvaan tuota eläintä en valitettavasti saanut.

Vasemmalla Parinacota- ja oikealla Pomerape-tulivuori

Lintuja pesii aluella yli 140 eri lajia ja siksipä Laucan kansallispuisto onkin parhaita paikkoja lintujen bongaamiseen Chilessä. Itse tunnistin vain flamingot, mutta niistäkään en valitettavasti pysty sanomaan mitä lajia olivat (chilen-, andien- vai punanflamingoja), ja andien kondorin, joka myöskin on pokkarikameralla maailman huonoiten kuvattavissa oleva lintu. Jos liikut alueella, kannattaa mukaan ottaa kunnon putkella varustettu järjestelmäkamera sekä kiikarit. Järvi itsessään on muuten Etelä-Amerikan mantereen 12. korkeimmalla sijaitseva järvi ja siinä elää kaksi kotoperäistä kalalajia, jotka kummatkin ovat erittäin uhanalaisia.

Alpakat laiduntamassa

Jos taasen haluat lähteä tutustumaan kansallispuistoon paremmin ja omaat vuorikiipeilykokemusta, voit kiivetä kuvissa näkyvän Parinacota-tulivuoren huipulle (6348m). Kiipeäminen sinne on vaativuustasoltaan helppo, mutta kokemusta lumella ja jäällä liikkumisesta on syytä olla. Sajaman kylästä Bolivian puolelta järjestetään opastettuja kiipeilyjä vuorelle noin kerran viikossa. Edellisen kerran tulivuori on purkautunut noin 290 vuotta ennen ajanlaskun alkua +- 300. Alueella kävellessä huomasi, että olemme tulivuoriperäisellä alueella, kevyen rikintuoksun lisäksi kengät olivat harmaan tuhkan peittämässä pölyssä, jota löytyi vielä viikkojenkin jälkeen lenkkarien pohjallisten alta.

Alpakka vuoripurolla juomassa

Tein retken aikana pienen testin. Join vesipulloni tyhjäksi noin 4500m korkeudella ja luonnollisestihan pullo täyttyy siellä ilmalla ollessaan tyhjä. Korkki kiinni ja pullo reppuun. Alla olevasta kuvasta näette miltä litran vetoinen pullo näytti palattuani merenpinnan tasolle. Tälläinen reaktio tulee, kun ilmanpaine muuttuu ja pullon sisällä oleva ilma ei sisällä tarpeeksi happimolekyylejä, jotta ne täyttäisivät koko pullon. Voitte vaan kuvitella millainen rasitus ilmanpaineen suuri vaihtuminen nopeasti on ihmiskeholle. (Pahoittelen huonoa selitystä, ymmärrätte nyt varmasti sen, miksi sain fysiikasta ehdot ysiluokan keväällä… ) Oikean selityksen voi lukea täältä.

Merien asukit muovin uhreina - #ReilutBlogit vol 3

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin Suomalaiset matkabloggaajat ottavat osaa Matkakuume-blogin aloittamaan #ReilutBlogit kampanjaan ja tällä kertaa pohdimme meriemme tulevaisuutta matkailun kannalta.

Viime aikoina uutisvirrassa on useasti tullut vastaan sana mikromuovi. Mitä se on ja kuinka se vaikuttaa elämäämme?

Merisiilejä Etelä-Thaimaan vesissä 2012

Maailmassa tuotetaan vuosittain noin 90 miljardia kiloa muovia, josta noin 10% päätyy meriin. Tästä määrästä noin 70% uppoaa ja tuhoaa merenpohjan elämää ja loput jäävät kellumaan kerääntyen isoiksi lautoiksi merivirtojen takia. Merivirrat ja auringonvalo yhdessä kuluttavat muovin sitten pikkuhiljaa mikroskooppisen pieniksi palasiksi. Tällä hetkellä Tyynenmeren jätelautassa on materiaalia noin 6 kertaa enemmän kuin alueella on eläinplanktonia. Kuvittele vaan kuinka paljon tästä päätyy kalojen ja meressä elävien eläinten sisuksiin. Mikromuovi on mikroskooppisen pieniksi kappaleiksi hajonnutta muovia tai jo valmiiksi sellaista esimerkiksi kosmetiikassa (hammastahnoissa, kuorintavoiteissa).

Meritähti ja pallokala Krabilla 2012

Mikromuovi päätyy vesistöihin useista lähteistä, sitä irtoaa mm autonrenkaista, talomaaleista ja vaatteista. Vedenpuhdistamoissa pienet helmet eivät jää suodattimiin vaan päätyvät järviin, jokiin ja meriin. Merissä eläimet luulevat pieniä helmiä ravinnokseen ja useissa tutkimuksissa mm kalojen ja merilintujen vatsoista on löytynyt huima määrä muovia. Haluaisitko sinä juoda puhdasta vettä muovisen sijaan tai syödä muovitonta kalaa jatkossakin?

Pallokala kalafarmilla Krabilla 2012

Suurin mikromuovin aiheuttaja on kuitenkin autoilu, ” Norjan ympäristöviranomaisten mukaan puolet eli 2 250 tonnia meren mikromuovista on peräisin liikenteestä eli autojen renkaista ja tiepinnoitteista. Sen jälkeen tulevat laivat ja veneet, joista irtoaa mereen muun muassa maalien mukana 650 tonnia mikromuovia. Muovijäte, kuten vesipullot, kuormittaa 400 tonnin verran.”

Kilppari Oahun saaren rannalla keväällä 2016

Mikromuoveissa on se huono puoli, että niihin sitoutuu ympäristömyrkkyjä. 

Tutkimuksen mukaan 12,5% mikromuovien PBDE:stä imeytyy kalojen kudoksiin. Paljonko näistä myrkyistä päätyy sinun elimistöösi lautaseltasi? Entäpä kaloja syövien petojen kautta ekosysteemiin?

Vuosittain arvioidaan muoviin kuolevan arviolta miljoona merilintua ja saman kohtalon kokee noin 100 000 merikilpikonnaa sekä merinisäkästä, kuten hyljettä, merileijonaa, valasta tai delfiiniä. Kilometrien pituiset muovilautat uhkaavat Havaijin vihreitä merikilpikonnia sekä albatrosseja, joiden vatsoista on löytynyt muovia suuria määriä. 

Valekarettikilpikonna Kefaloniassa kesällä 2008

Merikilpikonnia on merissämme ollut jo 150 miljoonan vuoden ajan ja jokaisen meistä tulisi suojella niitä siten, että tulevatkin sukupolvet tietäisivät muualtakin kuin historian kirjoista millainen matelija kilpikonna oikein on.  Merikilpikonnien ravintoa ovat simpukat, levät, meriruohot, meduusat ja kalat, ja usein kilpikonnat erehtyvät luulemaan vedessä olevaa muovipussia meduusaksi. Merikilpikonnien elintavoista tiedetään hyvin vähän. Ne eivät ole sosiaalisia ja liikkuvat yleensä yksikseen lisääntymisaikaa lukuun ottamatta, mutta esimerkiksi kaikki Havaijilla näkemäni kilpikonnat olivat muutaman yksilön porukoissa. Merikilpikonnat liikkuvat pääosin matalissa vesissä, mutta vaeltavat joskus pitkiäkin aikoja avomerellä. Maalle ne nousevat vain munimaan tai satunnaisesti päivää paistattelemaan.

Sukukypsyyden saavuttaminen kestää jopa kymmeniä vuosia. Merikilpikonnat lisääntyvät yleensä tietyillä rannoilla, joille ne löytävät maan magneettikentän avulla. Vieläkään tosin ei tiedetä täysin miten ne kykenevät löytämään pesimärantansa. Nykyään harva kilpikonnista kuitenkaan saavuttaa sukukypsyysikää, monelle matka kuoriutumisen jälkeen rantahiekasta meriveden syleilyyn on jo liian pitkä ja vedessä vaanii hitaasti tappava muovi. 

Mitä juuri sinä voit tehdä vähentääksesi meriemme muovikuormaa? Tässä vain muutamia esimerkkejä, lisää voit halutessasi jättää kommenttina muidenkin luettaviksi.

-        -Vähennä yksityisautoilua ja suosi sen sijasta kävelyä, pyöräilyä tai julkista liikennettä. Samalla pienennät myös hiilidioksidipäästöjä, jotka vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen ja sitä kautta meriemme hyvinvointiin.

-         - Ota matkalle mukaan täytettävä juomapullo kertakäyttöisten sijasta.

-         - Suosi vaatteissasi mieluummin luonnonkuituja kuin fleeceä, joka muuten on muovia.

-         - Ekokaupoista saa uudelleentäytettäviin purkkeihin muovivapaata kosmetiikkaa ja matkoilla esimerkiksi palashampoo on kätevä ( ei valu matkatavaroiden sekaan edes vahingossa)

-        - Kauppareissulle kannattaa ottaa mukaan oma kauppakassi, hedelmillekin voit ommella ohuesta kankaasta pusseja. Tiesitkö, että kauppojen pienet hedelmäpussit tehdään materiaalista, jota ei voi kierrättää.

Meriemme hyvinvointiin vaikuttaa myös moni muukin asia. Ilmastonlämpenemisen hidastamiseen on olemassa useita konsteja, mutta näistä saisi jo ihan omia postauksia useamman.

 

Jos haluat perehtyä aiheeseen enemmän, Suomen Ympäristökeskuksen raportista Merten roskaantuminen, muovit, mikromuovit ja haitalliset aineet voit lukea lisää.

Ja jos vapaaehtoistyö kilpikonnien parissa kiinnostaa, Floridasta löytyy Loggerhead Marinelife Center.

Tämä postaus on osa #ReilutBlogit -kamppanjaa. Lue täältä kaikki tempauksessa mukana olevat blogikirjoitukset.

Seuraava video ei sovi herkimmille!!!!!!

Iguazún putoukset - 8 kylmää (ja märkää) totuutta!

Iguazún (Iguassu, Iguaçu) putouksia Argentiinan ja Brasilian rajalla hehkutetaan maailman upeimmiksi vesiputouksiksi, putouksia on 2,7kilometrin matkalla 275 kappaletta. Etelä-Amerikan kiertomatkalla minulla oli mahdollisuus vierailla näillä yhdeksi maailman luonnon seitsemäksi ihmeeksi kutsutuilla putouksilla ja matka oli joka pennin arvoinen, vaikkakin muutamia asioita olisi ollut hyvä tietää etukäteen.

Putouksia Brasilian puolelta

Brasilian puoli

1) Välttele aluetta viikonloppuisin, jos se vaan on mahdollista. Tai pyri ainakin vierailemaan koulujen loma-aikojen ulkopuolella. Muistathan että alueella vietetään kesää silloin kun Suomessa on hanget korkeat nietokset. Ja syy tähän viikonloppujen välttelyyn on se, että paikalliset tulevat perheineen viettämään picnikkiä alueelle ja lippujen jonottamisen jälkeen saatat päätyä ainakin Brasilian puolella puolitoista-kaksi tuntia kestävään jonoon bussille, joka vie sinut lähemmäksi putouksia noin 7 kilometrin matkan. Kummallakin puolella on tietyissä paikoissa ruuhkaa, joten hymy huuleen, olethan lomalla :)

Lower track Argentiinan puolella

2) Ravintolat alueella ovat järkyttävän ylihintaisia. Hampurilaisateria Brasilian puolella maksaa noin 35-50 realia (11-17 us$) ja pienestä vesipullosta kolme dollaria on mielestäni liikaa. Varaudu matkaan omin eväin ja varaa mukaan runsaasti juotavaa.

Argentiinan puolelta

3) Pistä päällesi vaatteet, joiden kastuminen ei haittaa. Varavaatteet kannattaa pakata reppuun muovipusseihin ja reppukin kannattaa suojata kastumiselta. Ainakin Partioaitassa ja Scandinavian Outdoorissa myydään sadesuojia. Brasilian puolella sinut kastelee hiki ja Argentiinan puolella olet kuin suihkusta tullut, jos käyt katsomassa Devil´s throatin. Jos sinulla on aikaa alueella useampi päivä, niin suosittelen että valitset vierailupäiväksi mahdollisimman aurinkoisen. Silloin putoukset ovat upeimmillaan, sadat sateenkaaret värittävät aluetta ja kastumiseenkin pystyy suhtautumaan huumorilla. Märkänä vesisateessa putouksetkaan eivät näytä hyville.

Putouksia Brasilian puolella

4) Liikkumiseen kahden maan välillä suosittelen lämpimästi taksia, bussit kulkevat miten sattuu ja jos rajalla on ruuhkaa saatat missata illan viimeisen bussin. Taksi Brasilian puolelta Argentiinan puolelle bussiasemalle maksoi 60 realia, eli noin 20 us$ ja kuljettaja odotti rajalla. Brasilian puolella sinun tulee mennä erilliseen rakennukseen valmiiksi täytetyn leimatun maahantulokaavakkeen kanssa ja saada poistumisleima passiisi. Argentiinan puolella on samanlaiset kopit kuin autolähtöselvityksessä mennessäsi Tallinnaan, joten täällä päässä ei ongelmia tule. Tein itse sen virheen, että otin Puerto Iguazun linja-autoasemalta paikallisen bussin putouksille (130 arg pesoa eli noin 8€ meno-paluu) ja koska ensimmäinen bussi täyttyi matkustajista en mahtunut kyytiin ja seuraavan tulo kestikin aikataulun 20 min vuorovälistä huolimatta tunnin. Olisi kannattanut mennä taksilla koko matka.

Paluumatkalla taksi linja-autoasemalta Foz do Iguacuun maksoi 300 pesoa (n. 20€) ja kuski jälleen odotti pitkästä jonosta huolimatta maahantulomuodollisuudet. Suomalaisten ei tarvitse maksaa rajalla mitään emmekä me myöskään tarvitse kumpaankaan maahan viisumia. Jos sinulla ei ole Suomen passia, tarkista tilanne etukäteen.

Paikallisbussi Foz do Iguacun keskustasta putouksille maksoi alle neljä realia suunta (rapiat euron!) ja bussi 120 kulkee noin 20min - puolen tunnin välein. Matka kestää pysähdyksistä riippuen noin 40minuuttia.

Brasilian puolelta

Jännän äärellä Brasilian puolella

5) Ota mukaasi paikallista valuuttaa, lippuja ei voi maksaa dollareilla eikä luottokorteilla, vain käteisellä. Argentiinan puolella pankkiautomaatti sijaitsee lähellä lipunmyyntiä. Liput maksoivat Argentiinan puolella 300 pesoa ja Brasiliassa 63,50 realia, eli noin parikymppiä. Jos sinulla on aikaa vain toisen käymiseen, mene ehdottomasti Argentiinan puolelle! Saman päivän aikana et ehdi käydä kunnolla kummallakin puolen, joten varaa vähintään kaksi päivää aikaa. Jos Brasilian puolen käymisen jälkeen sinulle jää luppoaikaa, kaupungista löytyy uusia ostoskeskuksia ja verovapaiden ostosten tekeminen onnistuu Paraguayn puolella.

Brasilian puolella pääsee lähelle

Näköalasilta Brasilian puolella

6) San Martinin saari saattaa olla suljettuna sääolosuhteiden takia. Älä suunnittele lomaasi sen varaan, että pääset tuolle pienelle saarelle. Jonakin päivänä vedenkorkeus on liian korkea, toisena taas matala. Veneretkiä putousten alle järjestetään kuitenkin joka päivä, hinta oli Argentiinan puolella noin 500 pesoa.

Brasilian puolta

Argentiinan puolella, lower trackin varrella

7) Alueella on hyttysiä, jotka levittävät keltakuumetta, Zikavirusta ja dengueta, joten suojaa itsesi! Suomesta mukana kantamani teho Off tehosi ainakin paikalliseen kantaan.

8) Vaikka koatit eli nenäkarhut näyttävät suloisilta ja kivoilta, ne ovat petoja. Älä missään tapauksessa ruoki kyseisiä eläimiä. Sen lisäksi että saatat itse saada kipeitä puremahaavoja käsiisi ja jalkoihisi sekä vesikauhun, saatat aiheuttaa eläimelle vatsaongelmia ja diabeteksen.
Keskity näiden sijaan ihastelemaan luontoa putousten ympärillä, saatat nähdä isoja monneja uiskentelevan, krokotiilin paistattelevan päivää rannalla tai kilpikonnia. Perhosia ja lintuja alueella on tuhansittain.

Varoituskyltin kuvat eivät taida pelottaa liikaa?

Nenäkarhu eli koati lempipuuhassaan

Muiden suomalaisten bloggaajien kokemuksia voit käydä lukemassa Britannikan tai Marimenten  sekä ihanan Anna-Katrin Adalminas Adventures-blogista.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä.

Tälläistä Brasilian puolella

Haaveitako vain? Vuoden 2017 suunnitelmia

Vajaa viikko siitä, kun palasin edelliseltä reissulta Etelä-Amerikasta ja tajutessani posteja läpikäydessä sen, ettei vuodenvaihteessa postin mukana tulleessa kalenterissa ole kuin yksi merkintä matkailun suhteen tälle vuodelle, sai kylmät väreet kulkemaan ihollani. Pystyyköhän mikään enää päihittämään viime vuoden saldoa ja saako enää mistään kohteesta mitään irti?

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta Buenos Airesissa

Viime vuonna reissasin rapiat kolmisen kuukautta ja uusia maita tuli nähtyä 9. Tämän vuoden saldoon pitäisi olla tyytyväinen, koossa on jo 5 uutta maata, mutta sisäinen seikkailijani ei malttaisi odottaa marraskuulle ennen seuraavaa matkaa. Tähän matkakuumeeseen ei ole kuin yksi hoito, uuden matkan varaaminen. Onneksi krooniseen matkakuumeeseen löytyy apu hyvinkin läheltä, We Love Cruises pelasti taas syksyni. Alkujaan olin jo varannut kesälle Kilimanjaron kiipeilymatkan, mutta valitettavasti en ole siinä kunnossa reumani suhteen, että voisin vuorelle vielä lähteä.

Tällä hetkellä kalenteri tälle vuodelle näyttää seuraavalle:

Tammikuu
- Uruguay
- Argentiina
- Brasilia
- Paraguay
- Bolivia
- El Salvador
- Yhdysvallat / Florida

Yhdysvaltain mantereen eteläisimmässä pisteessä

Hotelli Rancho Estero y marin ranta El Salvadorissa

Helmikuu
- Hiihtoloman viettoon Levin tai Ylläksen alueelle


Huhtikuu
- Äidin kanssa risteilylle Tukholmaan

Lokakuu
- Atlantin ylitys risteily Italiasta Floridaan

Naples Beach, Florida

Naples Beach, Florida

Marraskuu
- Aasian risteily viidessä eri maassa pysähdyksineen

Mutta levoton sieluni ei voi olla noin montaa kuukautta reissaamatta, hyviä vinkkejä otetaan vastaan kivoista muutaman päivän Euroopan pyrähdyksistä tai kesälle jopa jostain viikon-pari reissusta. Mikä on se sun must-kohde, joka mun olisi myös syytä nähdä?

Kuulumisia ja matkailuvuoden 2016 muistelua!

Aikaa edellisestä postauksesta on kulunut liikaakin, reissun aikana internet yhteydet olivat välillä kiven alla ja halusin keskittyä reissaamiseen ja siitä nauttimiseen tietokoneen äärellä istumisen sijasta. Mutta vihdoinkin kotona vaikka paluumatkaa pitikin pariin otteeseen siirtää sairastumisen takia. Tästä kerron sitten myöhemmin lisää, kunhan lääkärit selvittävät mikä öttiäinen matkalta jäi muistoksi.

Matkavuosi 2016 - Menoa ja meininkiä viidellä mantereella

Universal City Los Angelesissa

Tammikuun lopussa ollaan jo menossa, joten nyt on viimeistään aika katsoa taaksepäin viime vuoteen. Millainen oli allekirjoittaneen tähän astisen elämän vilkkain vuosi matkailun saralla. Tai miten se nyt sitten lasketaan, opasaikoina tuli vietettyä useampi kuukausi kerrallaan kohteessa, mutta silloin tuli kierrettyä vain sitä yhtä maata vaikka ajallisesti pidempi jakso olikin.

Vuoden alkaessa tiedossa oli kevään kahden kuukauden irtiotto ja elämäni ensimmäisen pitkän risteilyn kokeminen parin pakollisen Lapin reissun lisäksi, mutta kuten monet teistä tietävät, minut on helppo puhua ympäri ja kesällä edelliseltä matkalta toivuttuani varasin jo sitten lisää reissuja.

Jäätikkö Chilen Patagoniassa 

Paljon on vuoden aikana tullut nähtyä ja koettua. Jopa ihan kunnon jäätikkökin vuorokautta ennen vuoden vaihdetta. Lapin tuntureita, Bora Boran hiekkarantoja, kilometrejä moottoritietä, poroja, valaita, delfiinejä ja kilpikonnia. Viimeisin vuosi on tuonut elämääni monta uutta tuttavuutta, joista kaikista olen todella kiitollinen.

Näkymä Noumealta Uudesta-Kaledoniasta

Vuosi alkoi tuttuun tapaan Levillä josta suorin reitti Helsinkiin kulkee tietysti Rukan kautta. Tammikuuhun kuuluu ehdottomasti myös fiilistely matkamessuilla, josta tällä kertaa löysin edullisen viikonloppuloman Istanbuliin…. No, Turkki jäi tällä kertaa näkemättä levottomuuksien takia.

Sydneyn oopperatalo laivan kannelta kuvattuna

Helmikuu ja maaliskuun alku menivät kotimaan matkailun parissa, josta tässä ei nyt sen enempää, mutta sen jälkeen olikin suuren seikkailun aika, Tyynenmerenylitys risteillen. Ja kuten tapoihini kuuluu, suorinta reittiä ei ikinä mihinkään vaan aina pitää vähän mutkitella ja tällä kertaa mutka meni Bangkokin kautta. Sieltä sitten Australian Sydneyyn odottelemaan risteilyn alkua. Ensimmäinen kahdesta risteilystä kävi kolmella Uuden-Kaledonian saarella ja Fidzillä pysähdyimme kahdesti. Seuraavalla risteilyllä matkasimme Uuden-Seelannin, Tahitin, Moorean ja Bora Boran kautta Hawaijin Mauille ja Oahulle. Kotimatkalla pakollinen kolmen vuorokauden jalkojen lepuutus Los Angelesissa.

Wat Arunin temppeli Bangkokissa

Paikallinen bändi Bora Boralla

Toukokuussa pari päivää kotiinpaluun jälkeen kutsuikin Tallinna yhden yön pikalomalle. Kesä meni kotimaata kierrellessä, Seinäjoella Tangomarkkinat, viikon mökkiloma Savonlinnassa ja paluumatkalla yö Holiday Club Saimaalla. Seuraavan pidemmän reissun aika olikin sitten ruskan aikaan syyskuussa, jolloin vihdoinkin kävin kauan haaveilemani Saana-tunturin huiputuksen tekemässä ja samalla reissulla poikkeamassa Norjan puolella Skibotnissa kastelemassa varpaat Jäämeressä.

Auringonlasku Floridan Key Westillä

Marraskuun lopussa olikin sitten vuorossa täysin uuden mantereen valloitus, Etelä-Amerikan ja kuten tapoihin kuuluu tännekää en rinkka selässä lähtenyt vaan risteillen olisi mannerta tarkoitus kiertää. Joulukuun aikana risteily  pysähtyi  Kolumbiassa, Panamassa, Ecuadorissa, Chilessä ja vuoden viimeinen päivä kuluikin Argentiinassa maailman eteläisimmässä kaupungissa, Ushuaiassa. Panamankanava on nyt koettu, samoin Chilen vuonot ja Magellanin salmi.

Papukaijoja Cartagenan satamassa Kolumbiassa

Alpakoita Laucan kansallispuistossa Chilessä 4,5km korkeudella

Playa San Lorenzon tyhjä ranta Ecuadorissa

Vuosi 2017 alkoi vaatimattomasti Kap Hornin kiertämisellä ja sieltä matka jatkui kohti Buenos Airesia, mutta nämä seikkailut pääset lukemaan kevään aikana täältä blogista.

Käytyjä maita 2016 14kpl

Viro

Thaimaa

Australia

Fidzi

Uusi-Kaledonia,Tahiti, Moorea ja Bora Bora (Ranska)

Uusi-Seelanti

Yhdysvallat (Hawaii, Kalifornia ja Florida)

Norja

Kolumbia

Panama

Ecuador

Peru

Chile

Argentiina

Lentoja 10 kpl ja lentoyhtiöitä 3 (Norwegian, Emirates ja Hawaiian airways)

Risteilypäiviä 52

CelebritySolstice Fidzi ja Uusi-Kaledonia 12 vrk

CelebritySolstice Transpacific 18 vrk

Celebrity Infinity Panaman kanava ja Etelä-Amerikka 15 vrk

Celebrity Infinity Chile ja Argentiina 7 vrk (tämä risteily jatkui vielä tammikuun puolellakin)

Hotelleissa, Airbnb:ssä ja mökeillä nukuttuja öitä en nyt pysty laskemaan, tämän suhteen pyrin pitämään tänä vuonna tarkempaa kirjaa.

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa vuotta 2017. Maailmankartassani on vielä Afrikan ja Aasian kokoiset aukot, muutama uusi maabongaus olisi hyvä tällekin vuodelle saada jo tammikuussa saatujen 6 uuden lisäksi :)

Kohti uutta ja tuntematonta - kuinka Etelä-Amerikan risteilystä tulikin parin kuukauden matka.

Sain alkukesästä soiton We Love Cruises- matkatoimiston pojilta ja edellisen risteilyn kuulumisten kyselemisen ohessa kuulin hyvästä tarjouksesta joulun ja uudenvuoden ajalle ja kuten tyypillistä, ilman miettimisaikaa varasin sitten taas itselleni risteilyn. Alkuperäisen suunnitelman mukaan hyppäisin laivaan jouluaattona Chilen Valparaisosta mutta lentoja etsiessäni tajusin, että kaksi peräkkäistä risteilyä tulee halvemmaksi (ja turvallisemmaksi kuin yksin reissaaminen mantereen halki) ja samalla pääsisin kokemaan miltä tuntuu risteillä Panaman kanavan läpi, joten yksi muuttui taas kahdeksi. Ja loppujen lopuksi kuitenkin matkustan yksin pitkin poikin manteretta...

Lähdön tunnelmissa Helsinki-Vantaalla :D

Edelliselle risteilylle valmistautuessani olin lukenut kohteista etukäteen ja fiilistelly retkiä varaillessa mutta tällä kertaa valmistautuminen jäi todella vähiin kiireiden ja hektisen elämän takia. No, tätä kirjoittaessa istun Lontoossa Gatwickin kentän loungessa ja ensimmäinen reissun 14 lennosta on takana. Mietit varmaan kuinka ihmeessä noin monta lentoa?

No.1 Lounge Lontoon Gatwickin lentokentällä

Risteilyt päättyvät Argentiinan Buenos Airesiin ja koska Argentiinassa ollaan, niin pitäähän Mendozan viinialue ja Iguazun putoukset nähdä. Bussilla näihin matkoihin olisi kulunut lähes 4 vuorokautta ja hinta oli hyvin lähellä lentoja, joten aikataulullisista syistä matkareitiksi valikoitui Buenos Airesin jälkeen Mendoza, josta lennän Cordoban kautta Argentiinan puolelle putouksia. Ja taas hinnan ratkaistessa seuraava lento lähteekin Brasilian puolelta, näiden kahden lentokentän välimatka on huimat 30km. Pikaisella taksimatkalla saan bongattua myös Paraguayn. Suoria lentoja täältäkään ei kohtuuhinnalla löytynyt Miamiin ja pieni olkapäällä istuva maabongari-Tanja huhuili mahdollisuudesta poiketa matkalla Boliviaan ja sinnekään ei suoralla lennolla pääse :D

Sateinen ja kylmä Helsinki-Vantaan lentoasema aamuvarhaisella

Kotimatkalla pysähdyn vielä lyhyelle visiitille El Salvadoriin ja norjalainen kuljettaa Floridasta Helsinkiin parilla lennolla, kaiken kaikkiaan matkalla tulee 14 lentoa, 30 risteilypäivää, 11 itselleni uutta maata ja lukemattomia tunteja lentokentillä. Onko tämä kaikki kuitenkaan sen arvoista?

Se selviää tammikuun lopulla kun suuri Etelä-Amerikan seikkailuni on loppusuoralla. Sitä ennen voit seurata seikkailuani täällä, Facebookissa tai Instagramissa.

Suomen sinitaivas - matkailun lempivärejäni

Olen huomannut että useasti lenkillä ollessa tai tuntureilla kävellessä yksi kappale soi joko Ipodilta tai päässä, Suomen sinitaivas. Jos olet seurannut instagramissa tiliäni, olet ehkä huomannut, että pidän kaukomatkojen lisäksi myös kotimaanmatkailusta eikä syyttä, allaolevat kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

"On Suomen sinitaivas kuin meri rannaton, sen valkopilvet kultaa paiste auringon.

On Suomen sinitaivas niin syvä väriltään, se lempeästi hohtaa keskikesän sään."

Olavinlinna elokuu 2016

Auringonlasku Kerimäellä elokuussa 2016

"Silmiesi sini saman värin heijastaa, mistään ei voi löytää teitä kahta kauniimpaa. Siksi mulle rakas onkin tämä kotimaa."

Ylläs, Pirunkuru syyskuu 2016

Töölönlahti syksyllä 2016

¨Kun kierrän maailmalla, niin kaipaan pohjoiseen. En vieraan taivaan alla saa rauhaa sydämeen. On kaikki muistot siellä meidän kahden rantatiellä, sitä kanssas kuljen edelleen."

Pieni karhunkierros, Kuusamo, syyskuu 2016

Yötaivas Linnanmäellä lokakuussa 2016

"Kun taittuu talven valta ja kevät tuuli soi, ei missään kauniimmalta taivas näyttää voi. Sä istut kainalossa kevään ensiauringossa, meille tuuli hiljaa huminoi."

Kesängin keidas keväällä 2015

Ylläsjärven laduilla keväällä 2015

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi