Bula! Bula!

Tervetuloa Fidzille! Laivasta satamaan astuessa alkaa ympäriltä kuulumaan Bula! Bula! Ja ympärilläsi on hetkessä kymmeniä iloisesti hymyileviä ihmisiä. Kerrot olevasi Suomesta ja saat osaksesi ihmettelyä, mitä kummaa teet näin kaukana kotoa?

"Oletko pitkään? Onko tämä ensi kertasi Fidzillä? Missä olet jo käynyt? Maistuisiko kava?" Kukaan ei kommentoi ulkonäköäni, ei kauniita silmiäni eikä kysele siviilisäätyäni. Olen tullut paratiisiin.

Suomiko käskyjen luvattu maa?

Fidzin saarta runnoi sykloni helmikuun lopussa ja maaliskuun lopussa pääsaarella Viti Levulla oli vielä nähtävissä hirmumyrskyn aiheuttamia tuhoja. Yli 300 km tunnissa puhaltaneet tuulet veivät heppoisimmat katot mennessään, saivat joet tulvimaan ja sähköt katkeamaan lähes koko pääsaaren alueella. Pienemmillä saarilla tuhot olivat vielä tätäkin suuremmat. Viimeisimpien tietojen mukaan 42 ihmistä sai surmansa Winstonin riehuessa saarien yllä.

Olin hiukan huolissani kun kuulin uutiset syklonista, miten kävisi risteilyn suunniteltujen pysähdysten kanssa mutta sain varmistuksen laivayhtiön edustajilta, ettei saarelle mentäisi jos siellä olisi turvatonta turistien olla. Mutta, miten tämä kaikki vaikutti paikallisten arkeen ja toimeentuloon?

Bussipysäkillä...

Suurin osa kansalaisten toimeentulosta tulee maanviljelyksestä (sokerin viljelystä) ja turismista ja nämä kaksi elinkeinoa kokivat suurimmat kolahdukset. Satoja menetettiin ja osa suurista matkanjärjestäjistä peruutti loppukauden matkat Fidzille. 39 000 ihmistä on vailla katastrofiapua, jota onneksi lähimmät suuret maat Australia ja Uusi-Seelanti ovat lupautuneet antamaan. Jo ennen hirmumyrskyä yli 67 000 Fidziläistä sai apua El Niñon aiheuttaman kuivuuden takia. Unicefin mukaan kestää kuukausia, ennen kuin infrastruktuuri saarilla saadaan palautumaan hirmumyrskyä edeltäneelle tasolle.

Paikallinen marketti

Cava seremoniasta

Port Denarau

Nadin linja-autoasemalta

Mitähän pikkumiehellä mielessä?

Harvassa maassa olen tavannut niin onnellisia ja sydämellisiä ihmisiä kuin Fidzillä ja vieläkin saa kyyneleet silmiin paikallisen nuoren naisen kommentti: " Voisitko kirjoittaa blogiisi siitä, kuinka paljon turismi merkitsee meille. Se on kylämme ainoa tulonlähde ja olemme onnellisia jokaisesta matkailijasta, joka vierailee luonamme." Toivon sydämestäni, että Faithin kylään saapuu roppakaupalla turisteja nauttimaan palasen aitoa Fidziläistä elämänmenoa. 

Harvaan paikkaan missä olen käynyt on tehnyt mieli jäädä tai palata heti takaisin mutta Fidzi on yksi niistä, jonne haluan palata takaisin. Ja tällä kertaa parin päivän pysähdys satamissa ei riitä vaan haluan päästä näkemään arkea elämällä paikallisten joukossa.

Ps. Tulihan niitä turistinähtävyyksiäkin katseltua, vesiputousta ei voinut vesiputoukseksi kutsua kuivan ilmaston johdosta, Denareaun saari taasen oli täynnä turisteja ja amerikkalaisia pikaruokaketjuja, huvipursia ja luksushotelleja. Parasta antia oli kuitenkin matka Lautokasta Nadiin paikallisbussilla (2,65 paikallista dollaria / suunta, noin 1 h).  Ihan sama vaikka saarella onkin harrastettu kannibalismia, Fidzille on vielä päästävä! Bula!