Niin se sitten koitti Mallorcan loman viimeinen kokonainen päivä ja paljon oli vielä nähtävää. Aikaisempien päivien seikkailut voit käydä lukemassa täältä.
Aamupäivän
vietimme taas kylän omalla rannalla, pitihän sitä vähän päivetystä
saada iholle että kehtaisi edes sanoa olleensa lomalla. Muutaman tunnin
kärvistelyn jälkeen auton rattiin ja tällä kertaa otimme tavoitteeksi
tutkia hieman saaren länsirannikkoa Port De Sollerin eteläpuolella. Ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valitsimme Port de Valldemossan kylän, jonne johtaa 6km pitkä kapea ja erittäin mutkainen tie. Tällä tiellä pääsee viimeistään testaamaan hermojaan sekä auton vaihteiston ja jarrujen kuntoa. Nyt ymmärrän miksi Smartit (ne pienenpienet autot) ovat keksitty :) Kylässä on muuten sitten vain yksi kahvila/ravintola ja hinnat sen mukaiset. Ranta on kiviranta ja virtaukset voimakkaat, joten tätä paikkaa en suosittele auringonottoon enkä uimiseen, siihen saarella on paljon parempia mahdollisuuksia.
Serpentiiniteitä, pienen pieniä kyliä, Tramuntanan vuoristo, liian monta vastaan tullutta linja-autoa kapealla tiellä ja lopulta päädyimme Banyalbufarin kylään.Tarkoitus oli käydä katsomassa kylän nähtävyys Torres de ses Ánimes, mutta emme onnistuneet löytämään yhtään kauppaa mistä olisimme saaneet eväitä ja toiseksi opasteet tuonne tornille olivat aikas surkeat joten matka jatkui kohti etelää. Kyseessä on siis entinen vartiotorni, jonka juurelta saa kuulemma parhaat auringonlaskukuvat.
Reissumme viimeinen auringonlasku tuli ihasteltua Cafe Bellavistan terassilta hyvin hiilaripitoisesta pasta-annoksesta nauttien. Tämän jälkeen oli vielä edessä paluumatka majapaikkaan kapeita ja pimeitä serpentiiniteitä pitkin. Ja paluumatkalla kaikki ei mennyt niinkuin Strömsössä, Estellencsin kylässä vietettiin kyläjuhlija sekä markkinoita ja koko kylä oli suljettu liikenteeltä. Joten eiköhän me pimut sitten ajettu poliisien saattamana etanan vauhtia madellen koko kylän läpi varoen osumasta innokkaisiin markkinavieraisiin kun ympärikään ei siellä tungoksessa päässyt.
Ajoneuvona loman aikana oli Europcarilta vuokrattu Volkswagen Golf, jonka mittariin saimme viiden päivän aikana yli 800km. Ja jos vuokraat auton, niin ota navigaattori, se maksaa itsensä takaisin. Älä häkelly kun kuulet ohjeen, aja liikenneympyrään, aja liikenneympyrään, ota seitsemäs poistumistie oikealle... Jostain syystä meidän navigaattori laski poistumisteiksi myös vastaantulevan liikenteen kaistat :)
Mallorcan lomaa oli jäljellä vielä kaksi kokonaista päivää ja kun alkuloma oli mennyt autossa istuen ja saarta kiertäen, päätimme viettää alkupäivän oman kylän, Port de Sollerin, rannalla. Aiemmista päivistä pääset lukemaan täällä. Olimme huomanneet rantakadun varrella Soller Sup- nimisen yrityksen, josta otimme sitten laudat tunniksi käyttöömme. Alkujaan olimme haaveilleet parista tunnista, mutta ainakin mun jalkalihakset on niin olemattomat että tunti riitti näin ensikertalaiselle. Lautojen vuokrat olivat kesällä -15 alkaen 15€/h. Tinkimistaitojaan kannattaa kokeilla, ainakin jos lautoja näyttää olevan runsaasti vapaana :)
Suppailun jälkeen muutama tunti auringon palvontaa ja sitten suunnaksi Soller, isompi kylä kolmen kilometrin päässä Port De Sollerista. Ja milläpä muulla sitä olisikaan matkan voinut taittaa kuin junalla tai raitiovaunuksi mä tuon mieluummin miellän. Raideyhteys avattiin 4. lokakuuta vuonna 1913 kuljettamaan tuotteita sisämaasta satamaan ja vastavuoroisesti kalastusveneiden antia sisämaahan. Nykyään junalla pääsee saaren pääkaupungista Palmasta Solleriin noin reilussa tunnissa ja edestakainen lippu maksaa noin 20€. Raitiovaunu kulkee hyvin kapeaksi raivattua sitruspuiden reunustamaa kujaa noin vartin verran kylien välillä. Kyydistä kannattaa Sollerissa hypätä pois keskusaukion kohdilla ja nauttia lasillinen vastapuristettua appelsiinimehua jossakin aukion lukuisista ravintoloista tai kahviloista.
Sollerin tunnetuin nähtävyys on Sant Bartomeun kirkko, joka on normaalisti auki päivittäin yleisölle. Iltapäivän siestan aikaan kirkon ovet ovat muutaman tunnin suljettuina.
Pikaisen kierroksen jälkeen Sollerissa oli aika suunnata takaisin majapaikkaan, mutta taksin saaminen olikin sitten hieman haasteellisempaa. Normaalisti Sollerissa taksiasema sijaitsee rautatieaseman vieressä, mutta matkamme aikaan siellä valmistauduttiin markkinoihin, joten taksitolppa oli siirretty noin kilometrin päähän. Ja ei, taksia ei saanut edes tilaamalla rautatieasemalle. Onneksi ne muutamat tarvittavat lauseet espanjaa löytyivät jostain muistin kätköistä. Illalla uskaltauduimme shoppailukierrokselle Festival Parkiin, josta löytyy jos jonkinnäköistä outlettia. Niin kauhea kiire oli tehdä ostoksia, että kuvien ottaminen unohtui.
Tämän matkapäivän ruokailu hoitui pitkän kaavan mukaan kovan kiven kahvilassa (Hard Rock Cafessa), jonne muutaman kerran matkalla Palman halki eksyttyämme vihdoinkin löysimme perille.
Noloa myöntää, mutta itse Palman kaupunki upeine nähtävyyksineen jäi tällä kertaa näkemättä, mutta onneksi Mallorcalle saa halpoja lentoja Norwegianilta ainakin koulujen loma-aikojen jälkeen, joten ehkäpä sekin kaupunki tulee joskus vielä käytyä tarkemmin katsomassa.
Matin ja Tepon sanoin "Missäs sitä ollaan oltu?" Monissa suomalaisissa blogeissa on viime aikoina tehty listaa maista, joissa on jo matkustettu ja täältä sellainen on puuttunut joten tässä, olkaapa hyvät. Listaan olen kirjoittanut maan jälkeen tarkemmin, jos olen ollut muualla kuin itse pääkallopaikalla (esim Espanja - Mallorca).
USA kesällä 1991
10 ikimuistoista viikkoa Floridassa tätini luona, Orlandon Sea World, Disney World ja kymmeniä pesukarhuja, satoja sammakoita ja muutama käärme bongattu. Ikimuistoinen ajomatka New Yorkiin. New Yorkista mieleen on jäänyt pepperonipizza, torakat ja Finlandia Vodkan mainos kadun varrella.
KREIKKA, 1999 ja 2008
Kesällä 1999 tein elämäni ensimmäisen valmismatkan ja vieläpä yksin. Kohteena Naxos ja matkanjärjestäjänä Fritidsresor. Yhdellekään retkelle en osallistunut ja päivät kuluivat rannalla maaten. Tylsä loma, mutta tulipahan tehtyä. Santorinin saaren sentään näin kun siellä vietimme päivän lentoa odotellen.
Kesällä 2008 tulikin sitten vietettyä pidempi aika Kefaloniassa oppaan hommissa. Kesän aikana tuli kierrettyä myös Korfu, Zakinthos ja Ateena. Kuvassa Kefaloniasta Pyhän Gerasimoksen luostari.
TUNISIA kevät 2008
Tunisiaan tuli lähdettyä valmismatkalle, mutta roolina oli olla matkanjohtajana erään yhdistyksen porukalle. Muutamia retkiä tuli tehtyä ryhmän kanssa muunmuassa Friguia Parkiin (eläintarha). Soussessa törmäsin entiseen opaskollegaan ja hänen kanssaan tuli seikkailtua muutamilla retkillä. Kuva Chott el Djeridin suolajärveltä.
RUOTSI useita kymmeniä kertoja
Eka reissu Ruotsiin laivalla taisi olla -80 luvun lopussa Hannan kanssa. Sen jälkeen ysiluokan luokkaretki ja myöhemmin työskentely Viking Linellä on vienyt Tukholmaan kymmeniä kertoja. Kesällä 2012 ajelin exäni kanssa moottoripyöräilijöiden kokoontumisajoihin Öölantiin, joka oli harvinaisen outo saari. Näin siellä jopa kameleita ja apinoita :)
NORJA kesä 2002
Norjaan päädyin töiden perässä. Kesä meni pienessä puutaloistaan tunnetussa Laerdalissa työskennellen Norjan villilohikeskuksessa (Norsk Villakssenter ). Kesän aikana seikkailtiin ympäriinsä, Bergen ja Sognevuonon alue tuli tutuksi. Syksyn tullen tie vei Bärumiin, Oslon kupeeseen maan viidenneksi suurimpaan kuntaan asukasluvultaan mitattuna. Norjassa tuli koettua myös maailman pisin maantietunneli, Laerdalin tunneli, 24,5km.
THAIMAA 5 kertaa
Ensivisiitti Thaimaahan oli jouluna 2008 ja sen jälkeen siellä onkin tullu käytyä neljästi, seuraavan kerran stoppaan siellä maaliskuussa. Kerta Pattayalla riitti, muina kertoina olenkin ollut etelässä Krabin alueella tai Koh Lantalla. Suurkaupungeista Bangkok on vienyt sydämeni.
Emerald Pool, Krabi
ESPANJA 2015 (Mallorca)
Espanjan matkailu kuten muunkin Euroopan on mulla ollut aivan liian vähäistä, mutta olen mä kerran käynyt Mallorcalla, elokuussa 2015. Lentokentällä vastassa vesisade ja loma oli aivan liian lyhyt. Mallorcasta löytyy blogista useampi postaus.
EGYPTI 2001, 2004-2005
"Ken on kerran Niilin vettä juonut, hän kaipaa Niilin luokse takaisin." Oppaan hommissa Egyptissä pari talvea, Sharm El Sheikh, Luxor, Assuan, Kairo ja Hurghada tulivat tutuiksi noiden talvien aikana.
RANSKA 2007
Ranskassa Pariisissa pysähdyin yöksi paluumatkalla Karibialta keväällä 2007. Eiffeltorni ja Louvre nähty ilman ruuhkia, kylmää, sateista ja harmaata. Ranskalle kuuluvista saarista matkan varrelle ovat sattuneet Saint Barthelemy, Martinique, Guadeloupe ja St. Martin. Tuosta Saint-Berthélemystä voisin muutaman sanan kertoa, jotta alla oleva kuva aukeaa teille. Kolumbus
löysi saaren vuonna 1496 ja nimesi sen veljensä Bartholomén mukaan.
Saari kuului aluksi Ranskalle (vuodesta 1648 alkaen), kunnes vuonna 1785
Ruotsi osti sen siirtomaakseen. Saari siirtyi takaisin Ranskan alaisuuteen hiukan alle sata vuotta myöhemmin, vuonna 1878. Saaren pääkaupunki Gustavia on nimetty Ruotsia vuodet 1771–1792 hallinneen kuningas Kustaa III:n mukaan. Saarella kävellessä tuli kotoinen olo ruotsin lippujen liehuessa salossa ja Kungsgatania kävellessä :)
Gustavia, Saint-Barthélemy, 8.1.2007
Fort Napoleon, Guadeloupe
Matkalla vesiputouksille, Guadeloupe, 13.1.2007
SAKSA 2014
Saksan matkailu rajoittuu toistaiseksi vasta Schleswig-Hollsteinin alueelle, nähtynä Lubeck, Travemunde ja Hampuri.
Niederegger Lübeck
ALANKOMAAT (Sint Maarten) 2007
Karibian purjehdus Suomen Purjelaivasäätiön matkassa alkoi St Martinin saarelta, joka kuuluu puoliksi Ranskalle ja puoliksi Hollannille.
Great Bay, Philipsburg. 5.1.2007
ANTIGUA JA BARBUDA 2007
Piti kaivaa vanhat passit esille, että varmasti muistaa oikein ajankohdat. Tammikuussa 2007 Suomen purjelaivasäätiön purjehduksella pysähdyimme myös Antigualla ja Barbudalla. Isoja muistikuvia ei näiltä saarilta ole, mutta sitä en unohda koskaan, että paikallisesta apteekista sai isolla rahalla pahoinvointiin laastareita, jotka olivat Suomessa jo tuolloin myyntikiellossa.
Nelsons Dockyard
DOMINIKAANINEN TASAVALTA 2007
Purjehdusreissuni päätepiste, tänne oli päästävä merenguen ja etenkin bachatan takia. Yövyin Boca Chicassa ja aika kului Santo Domingossa kapunkia ihmetellen ja illat tanssien. Samananlahdellakin tuli vierailtua ja ryhävalaat bongattua. Saaren mielestäni kaunein paikka löytyy etelärannikolta, pienen laivamatkan päässä sijaitseva Isla Saona. Vai mitä mieltä olette?
Katuruokaa Boca Chicassa
SAINT LUCIA 2007
Purjehdusosuuksien yksi stoppi, jonne palasin jatkamaan lomaani. Yksinmatkustavalle naiselle hiukan ahdistava paikka, paikallisten rastafarien oli vaikea tajuta sitä, etten ole kiinnostunut höpöheinästä enkä heidän seurastaan. Upeat maisemat ja kivat rannat, seura olisi ollut tarpeen täällä. Menen vielä toistekin.
TURKKI 2010
Äkkilähtö aurinkoon, Antalyaan. Ei mikään lempikohteeni.
DOMINICA 2007
Ihana, pieni, värikäs saari Karibialla. Tännekin voisin palata takaisin. Samaisella purjehdusreissulla tämäkin paikka nähty.
VIRO kymmeniä kertoja vuodesta 1997 alkaen
Laivalla työskennelleenä tarvitseeko tätä tämän enempää kommentoida? Olen mä muutakin nähnyt kuin Tallinnan, Sillamäki oli aikoinaan sekin hyvin "viehättävä" paikka, onneksi aika kultaa muistot levää kelluvasta uima-altaasta ja rotista majoituspaikassamme.
LATVIA joulu 2006
Silja Europan jouluristeily pysähtyi päiväksi Riikaan, ainoat muistikuvat ovat puistot, ruoho oli vihreää ja narsissit kukkivat jouluna. Pikainen kaupunkikierros taisi tulla bussilla tehtyä ja kiireellä takaisin laivaan.
VENÄJÄ 2003
Kutsu kävi kesällä 2003 Mikkelin seurakunnan diakonilta lähteä mukaan Sodderiin (Sotkaan) vapaaehtoistöihin kirkkoa rakentamaan ja kauhean pitkään ei tarvinnut tätä tyttöä yllyttää. Sodder on pieni kylä Karjalan tasavallassa, 78km Prääsästä länteen. Kylässä on noin 400 asukasta. Samalla matkalla kävin ensimmäistä kertaa myös Viipurissa. Yritän pikapuoliin löytää pari kadoksissa olevaa valokuvakansiota, jotta saisin myös teille jaettua kuvia tuosta pienestä köyhästä mutta viehättävästä kylästä.
ISO-BRITANNIA 2015
Ensi visiitti Englantiin ja Lontooseen oli tammikuussa 2015 baarimestariopiskelijoiden matkassa. Kivaa oli, viini ja viina virtasi ja nähtävyyksien (Madame Tussaud, Big Pen, kiertoajelut) tuli käytyä katsomassa lukuisia baareja ja tietysti STOMP. Suurin osa maasta on vielä näkemättä ja tänne on päästävä takaisin!
ITÄVALTA 2004
Itävaltaan päädyin keväällä 2004 kansainvälisen punaisen ristin hiihtomestaruuskilpailuihin toisena suomalaisena osallistujana. Kisat järjestettiin St Jakobissa Defereggentalin alueella. Taitaa olla korkein paikka missä olen todistettavasti käynyt olla Mooserbeg 2373m merenpinnasta.
Lisätty 26.2
Vanhoja valokuva-albumeita selatessa tajusin, että listalta puuttuu vielä jotain eli listätty vielä kohteita ja kuvia puuttuneiden kohdille.
Tässä postauksessa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Aamusta herättyämme suuntasimme auton keulan kohti saaren pohjoisosia ja Alcudian kylää emmekä tälläkään kertaa ajelleet perille suorinta tietä, vaan kartasta katsoimme mahdollisimman mutkaisen serpentiinitien. Mirva huokaili useampaan otteeseen, että on onnellinen istuessaan vänkärin paikalla. Paikkapaikoin meinasi usko loppua ja noin kolmekymmentä bussia kapealla tiellä sivuutettuamme olimme oikeasti onnellisia päästessämme vihdoinkin perille. Matkalla piti kyllä pysähtyä mm juomaan tuoretta appelsiinimehua tien poskella olleelle kojulle, Incan kaupungin markkinoille ja maistamaan reissun ainoat churrokset (kauhea pettymys, niiden kanssa ei tarjoiltu suklaakastiketta!).
Alcúdiaa kutsutaan Pohjois-Mallorcan helmeksi eikä ihmekään, onhan lomakohde siisti, rauhallinen ja 14km pitkä hiekkaranta aktiviteetteineen houkuttelee turisteja. Vanhaa kaupunkia ympäröi jylhä keskiaikainen muuri ja hyvänä maamerkkinä toimii mm alla olevissa kuvissa oleva Sant Jaumen kirkko.
Tällä kertaa lounaspaikaksi valikoitui Bistro 1909 ja kuten kuvasta näkyy, tapakset jäivät taaskin tällä kertaa kokeilematta. Salaatti ja valkosipulijuustoleivät maistuivat erittäin hyvin kuumana hellepäivänä. Ja tulihan sitä vihdoinkin syötyä oliiveja, ei ne kyllä vieläkään suurinta herkkuani ole. Kesken ruokailun tunsin kun joku tuijottaa ....
Täällä sain muute reissun parhaan kahvin, jostain kumman syystä muualla cappuccinoon haluttiin väkisin tunkea kermavaahtoa. Lounaan jälkeen kiertelimme hetken Alcúdian kujilla ennen siirtymistä rannalle.
Lyhyen ajomatkan päässä Alcúdiasta sijatsee Formentorin niemimaa, josta löytyy ranta nimeltään Platja De Formentor. Allaolevasta hinnastosta voitte päätellä miksi emme muutaman tunnin takia viitsineet ottaa aurinkotuoleja ja varjoa, vaan mieluummin levitimme pyyhkeemme hiekalle. Jos reissaatte pienellä budjetilla, niin ilmainen parkkipaikka löytyy noin kilometri ennen rantaa, me taas ajoimme aikaa säästääksemme mahdollisimman lähelle ja saimmekin paikan vartioidulta parkkipaikalta 10€ hintaan :) Rannalla sijainnut ravintolakin oli osannut hinnoitella palvelunsa.
Muutama tunti auringonpalvontaa ja matka jatkui kohti Formentorin niemimaan kärkeä ja siellä sijaitsevaa majakkaa. Tie perille on jälleen kerran kapea ja ruuhkainen ja jos mielit saada kahvia tai muuta juotavaa, niin majakan kahvila sulkee ovensa jo reilusti ennen auringonlaskua. Kannattaa olla ajoissa tai ottaa eväät mukaan.
Kolmantenakaan matkapäivänä emme päässeet nauttimaan perinteistä Mallorcalaista illallista vaan nälkä pakotti pysähtymään matkalla majapaikkaan Incan kaupungissa amerikkalaisessa pikaruokalassa... No tulipahan kuvattua Incan keskustassa sijainnut kirkko iltavalaistuksessaan.
Toisen matkapäivän aamu valkeni aurinkoisena ja lähes pilvettömältä taivaalta paistaen. Pikainen aamupala nautittiin asunnollamme upeista näköaloista nauttien ja päivän ajoreittejä suunnitellen. Päätimme suunnata saaren keskiosiin, viininviljelyalueella tunnettuun Binissalemiin.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli vuonna 1931 perustettu Bodegas José L. Ferrer, jonka myymälästä mukaan tarttui muutama pullo viiniä sekä viinitilan tuottamaa oliiviöljyä. Opastettuja kierroksia viinitilalla järjestetään kaksi kertaa päivässä, mutta tällä kertaa jätimme opastetun kierroksen maisteluineen väliin ja suuntasimme kohti toisia seikkailuja.
Kello alkoi jo kääntymään iltapäivään ja siesta-aikaan ja kroppani alkoi jo vaatia jotakin syötävää, niinpä päädyimme kylän keskustaan. Tyhjät kadut kertoivat jo siestan alkaneen emmekä uskoneet enää minkään ruokapaikan olevan auki, mutta olimme totaalisen väärässä. Pieni paikallinen kuppila löytyi ja taisimme olla ensimmäiset asiakkaat lounaalla (noin puoli kahdelta).
Alue saaren keskiosissa on siis tunnettu viininviljelystään, joten luonnollisesti kirkon kupeessa olleet patsaat muistuttavat perinteisistä työmenetelmistä.
Miksi ajaa majapaikkaan suorinta reittiä, jos matkalla on mahdollisuus käydä katsomassa tippukiviluolaa tai yhtä saaren tunnetuimmista rannoista? Onneksi olimme myöhään liikenteessä ja saimme automme parkkiin lyhyen kävelymatkan päähän Es Trencin rannasta. Ranta on noin kaksi kilometriä pitkä, rakentamaton alue ja erityisesti lapsiperheiden ja nudistien suosiossa. Muutamia rantaravintoloita löytyy kummastakin päästä, mutta hinnat ovat suolaisia ja ruoka ei kuulemma ole kehuttavaa. Päivän pölyjen huuhtomiseen ranta kuitenkn soveltui erinomaisesti.
Ennenkuin pääsimme takaisin majapaikkaamme, aurinko oli jo ehtinyt laskea mutta se ei estänyt meitä vierailemasta majapaikkaamme lähimpänä olleessa ravintola Nautiluksessa. Paikka on suosittu erityisesti auringonlaskun aikaan, mutta päästäkseen katsomaan tuota, olisi pöytä varattava etukäteen. Koska päädyimme lähikuppilaan ja tiesimme, että auto pysyy parkissa seuraavaan aamuun asti otimme ilon irti ja nautimme pullon hyvää paikallista viiniä hampurilaisten kanssa.
Ihan loistava viini pieneltä viinitilalta Anima Negra, perustettu 1994. Jotkut saattavat muistaa viinin Silja Linen valikoimista, näyttäisi olevan tälläkin hetkellä Silja Symphonyn Bon Vivant - ravintolan listalla.
"ÀN/2 on pääosin saaren omien alkuperäislajikkeiden sekoitus (65%
Callet- , yhteensä 20% Manto Negre- ja Fogoneu- sekä 15% Syrah).
Tammikypsytys 12 kk. Tynnyreistä 70% ranskalaisia ja 30 %
amerikkalaisia. 35% uusia tynnyreitä ja 65% 1-3 vuotta käytössä
kiertäneitä.
Hieman jo reunoiltaan tiilenpunaan kääntyvä väri ja kehittynyt
tuoksu, jossa kirsikkaa, tupakkaa, savua, lantaa sekä mausteisuutta.
Keskitäyteläinen maku, jossa kehittyneelle viinille tyypillistä
eläväisyyttä ja herkkyyttä. Virkeän hapokkuuden seuralaisena sinnittelee
jo voimiensa tunnosta hiipumaan päin oleva tanniinisuus. Pitkässä
jälkimaussa on kuivattua kirsikkaa ja mausteisuutta."
Kyseistä viiniä tuli sitten kannettua kotiin asti useampi pullo, hinta oli Palman lentokentällä ihan kohtuullinen (16,90€/plo) verrattuna saaren pikkukauppoihin (22€).
