 |
| http://www.beautifulpacific.com/new-caledonia-holidays/new-caledonia-holidays.php |
 |
| http://www.beautifulpacific.com/new-caledonia-holidays/new-caledonia-holidays.php |
Laivan lähestyessä
saarta silmiini osui vihreän eri sävyissä loistava saari, sen edustalla
turkoosiakin turkoosimpi vesi ja auringonpaiste pilvettömältä taivaalta. Lifou
Loyalty Island, saari joka on saanut nimensä ystävällisten asukkaidensa
ansiosta. Suunnitelmat päivän osalle olivat jo mielessä, olinhan selannut
mukaan ottamani Lonely Planetin kopiot etukäteen. Skootteri alle ja kohti Wé:n
kylää katselemaan paikallista elämää ja ehkäpä ostamaan joku kiva matkamuisto
itselle.
Vihdoinkin maata
jalkojen alla, rantautumispaikalla vastassa iloinen puheensorina, värikkäisiin
perinneasuihin pukeutuneita naisia ja kovaäänistä musiikkia. Hetken aikaa
pyörittyäni kojuilla ja kysellessäni skootteria tai kyytiä Wé:hen saan osaksi
naurua ja epäuskoista päänpudistelua sekä tarjouksia lähteä saarikierrokselle
20 dollarilla. Lupasin hypätä "retkibussiin" jos jättävät minut sinne
kylään, tulen sitten omin kyydein takaisin satamaan. Vastaus tähän oli naurua.
Ja kuten huomaatte,
retkilipussa lukee selvästi ettei rahoja palauteta.
Ensimmäinen pysähdys olikin jo muutaman minuutin ajomatkan päässä lähtöpaikasta, pääsimme tutustumaan paikallisten alkuasukkaiden kanakkien heimopäällikön taloon. Kanakit ovat siis Uuden Kaledonian melanesialaista alkuperäisväestöä, joita Lifoulla asuu tällä hetkellä 95% saaren noin 10 000 asukkaasta.
Ja matka jatkui
kohti saaren "pääkaupunkia". Ai miksi heittomerkit? Tunnin ajomatkan
jälkeen olimme perillä, kylässä näkyi yksi lääkäriasema, poliisilaitos ja pitkä
autio katu, jonka varrella olevat asuintalot olivat nähneet parhaat päivänsä. Edellisen
pysähdyksen Noumealla sentään oli palveluita myös paikallisille kuten
turisteille mutta Lifoun arki alkoi paljastumaan. Saarella ei ole yhtään
skootterivuokraamoa, takseja on tasan yksi kappale ja sekin oli varattu
etukäteen maissaolopäivällemme ja liftaten tuskin olisin päässyt takaisin
ajoissa. Joten kuskille selittämään huonolla ranskalla, että palaan mielelläni
takaisin laivalle. Saaren kolmesta hotellista en nähnyt vilaustakaan.
Pieni pysähdys
kuitenkin ennen paluuta takaisin, nälkäiselle matkailijalle sopivalla
Chateaubriand Bayssa, jossa olisimme voineet tehdä matkamuisto-ostoksia ja
ostaa jotain juotavaa. Tai liittyä paikallisten seuraan pelaamaan petangueta.
Mitäpä opin taas
tästä päivästä? No, vaikka Lonely Planetia on kehuttu niin tämä oli jo
kohdallani toinen kerta kun olisin voinut jättää uskomatta sen ohjeisiin ja
käyttää vaikkapa Googlea. Todennäköisesti tämä vierailuni Lifoulla oli samalla
ensimmäinen ja viimeinen, luulen että kyllästyisin hyvin nopeasti tekemisen
puutteeseen, koska en osaa kuvitella itseäni lomalla vain makaamaan rannalla
palmun alla.
Loppuiltapäivä kuluikin rattoisasti rannalla kirjaa lukien ja aurinkoa ottaen ennenkuin piti palata takaisin alukselle vesisadetta turvaan, pakollisen varvaskuvan ehdin kuitenkin ottamaan. Pahoitteluni, että herkimmät teistä lukijoista joutuvat nyt siirtymään seuraavaan juttuun. (LOL)
