Portaat taivaaseen, 1237 hikistä askelmaa

Ensin näet niitä yhden ja yht´äkkiä niitä on joka puolella, jopa yläpuolellasi olevilla sähkölangoilla. Pienet tummat silmät tuijottavat sinua ja vaistomaisesti alat tarkastamaan, että taskusi vetoketjut ovat varmasti kiinni ja reppukin vielä koskematon. Otat hatun ja aurinkolasit päästäsi parempaan talteen ja suuntaat katseesi kohti portaikkoa, 1237 jyrkkää porrasta odottaa edessäsi. Et edes näe, minne portaat johtavat, ainoa asia mihin kiinnität huomiota on ympärillä vellova kuuman kostea ilma sekä jaloissa juoksentelevat apinat. Ensimmäisten portaiden aikana yrität varoa astumasta noiden pienten, hyvin uteliaiden ja röyhkeiden apinoiden hännille ja toivot, että jossain vaiheessa saisit keskittyä edessä olevaan hikiseen urakkaan, kiipeämiseen korkean karstivuoren päälle.

Kuten varmaan arvasit, kyseessä on Krabilla sijaitsevan Tiikeriluolan temppelin kuuluisat portaat, joiden yläpäässä, noin kolmensadan metrin korkeudella, on kaiken vaivan arvoiset näköalat höystettyinä upeilla kullatuilla Buddhan patsailla. Moni meistä Krabilla käyneistä on nuo portaat kiivennyt, osa ylös asti ja osa on luovuttanut kesken kaiken, kuten minä ensimmäisellä kerralla kyseisessä temppelissä käydessäni. Pari tärkeää asiaa kannattaa ottaa huomioon, kun lähtee kiipeämään. Ota mukaasi reilusti vettä ja varaa aikaa nousuun, varapaitakaan ei ole pahitteeksi.

Suositelluimmat ajat vuorelle nousuun on joko aikaisin aamulla tai myöhään iltapäivällä, aamuisin ilma on vielä viileämpää (vai onko se sitä koskaan suomalaisten mielestä?) ja hyvällä tuurilla kymmenet turistibussit eivät ole vielä saapuneet temppelin alueelle. 

Tripadvisorin mukaan nousu on vain hyväkuntoisille, mutta myös minä reumaa sairastavana ja matkassani ollut vanhempi nivelrikosta kärsivä kaveri kiipesimme ylös asti, kuten vanha sanonta kuuluu vauhti tappaa, matka ei. Matkalla voi ihan hyvin pysähtyä ottamaan kuvia ja pitämään juomataukoja, kukaan muu kuin sinä itse ei määrittele mikä on tavoiteaika kiivetä portaat. Itsellä niiden nouseminen taisi ottaa vajaan tunnin.  Portaat eivät ole mitenkään mittojen mukaan valmistettu, osa askelmista on kapeita ja välillä portaiden välikin on hyvin korkea, ihan kuin kiipeäisi pystysuoraa seinää ylöspäin. Jotkut suosittelevat tätä nousemista loman lopulle ja toiset taas alkuun, reissun jälkeen kun tuntee reisissä kiivenneensä. Itse menisin alkulomasta, jotta jumiutuneita lihaksia voi tämän jälkeen hyvällä omallatunnolla lepuuttaa hieronnassa. 

Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, uuden temppelirakennuksen työt olivat kesken, kun viimeksi olen täällä käynyt. Temppelialueelle ei ole sisäänpääsymaksua, mutta lippaita lahjoituksia varten on useita ja suosittelen jättämään edes muutaman pikkusetelin käynnistä. 

Nimensä Tiikerinluolatemppeli Wat Tham Suea on saanut siitä, että eräässä luolassa kerrottiin asustelleen tiikerin, jonka äänen paikalliset kuulivat aamuisin kiirehtiessään töidensä pariin.  Samaisesta luolasta löytyy kivestä myös tiikerin tassun jättämä painauma. Kun temppeliä alettiin rakentamaan tiikeri säikähti meteliä ja pakeni syvemmälle metsään, eikä sitä ole sen koomin luolassa nähty. 

Alhaalla temppelialueella sijaitsee noin puolentoista kilometrin mittainen luontopolku, jonka varrella näet jättimäisiä puita, munkkien pikku mökkejä ja saatatpa joutua huumorintajuisen munkin jekuttamaksi, kuten minä. Olen siis maailman käärmekammoisin ihminen ja jokainen teistä tietää ne puiset, paloista kootut lasten lelukäärmeet. No eräs munkeista oli saanut todella hyvän idean laittaa tuollainen lelukäärme luontopolun varrella olevan aidan tolpan päälle ja tuo tolppa näytti omaankin silmään todella houkuttelevalta paikalta laskea reppu. Noin sadasosasekuntti ennenkuin laukkuni siihen tolpan päälle sitten ennätti, tajusin käärmeen olemassaolon ja kirkumiseni kantoi koko temppelialueen yli. Ja koskaan aiemmin en samanlaista loikkaa taaksepäin ole tehnyt kuin tuolla eräänä keväisenä päivänä. Hetken aikaa haukottuani henkeä tajuan selkäni takaa tulevan munkin nauravan räkänaurua ja osoittelevan lelua, "nice joke, isnt it?" ...

Temppelikierroksella Bangkokissa - Wat Arun ja Wat Pho

Wat Arun - Aamunkoiton temppeli

Aamunkoiton temppeli kohoaa Bangkokin tunnetuimpana maamerkkinä Chao Phraya-joen länsirannalla ja kutsuu matkailijoita kiipeämään portaita korkealle torniinsa prangiin. Temppelialueella kannattaa vierailla joko auringonnousun tai -laskun aikana, silloin temppelialue on parhaimmillaan. Kiinalaisella posliinilla päällystettyt seinät hehkuvat upeissa väreissä auringonsäteiden osuessa niihin.

Temppeli on oikeastaan pakkokohde jokaisen turistin Bangkokin to do-listalla ja sijaitseehan se hyvin lähellä toista upeaa temppeliä, Wat Po:ta, josta juttua hieman alempana.

Wat arun on tunnettu prangista, joka kohoaa noin 80 metrin korkeuteen. Käyntini aikana maaliskuussa 2016 temppeli oli korjaustöiden alaisena, joten tornin korkeimmalle huipulle ei päässyt kiipeämään ja vaikka oliskin, niin näillä reumaisilla polvilla sinne olisi ollut turha edes yrittää. Ylöspäin vielä portaita jonkin verran pystyin kiipeämään, mutta olisittepa olleet näkemässä kun yritin laskeutua alas, istuvilteni porras kerrallaan tuskanhien ja korkeanpaikan kammon jyllätessä ja aasialaisten turistien nauraessa epätoivoiselle yritykselleni. Tilannetta ei yhtään helpottanut vierestäni portaita alas juossut munkki kaavussaan.

Wat arun on erittäin vanha temppelialue, joka rakennettiin ennen Bangkokin kaupungin perustamista pääkaupungiksi, rakennustyöt ovat aloitettu 1700-luvulla ja korkea prang rakennettiin kuningas Rama III aikana vuosien 1824 - 1851 välillä.

Alueella on muutakin nähtävää kuin prang esimerkiksi bot pääkappeli. Sinne kulkevaa porttia vartioi kaksi yaksha-demonia. Hyvin upea bot on muurien sisäpuolella ja muurissa on noin 120 kullattua Buddha-patsasta. 

Wat Pho

Wat Pho on Bangkokin laajin ja vanhin temppelialue. Tältä alueelta löytyy hierontakoulu, jossa koulutetaan perinteisen thaihieronnan taitajia sekä tunnettu Thaimaan pisin lepäävän Buddhan patsas. Paikalla on ollut perimätiedon mukaan temppeli jo 1500-luvulla, mutta nykyinen Wat Pho perustettiin 1781.

Temppelin ihan ehdottomasti tunnetuin asia on 46-metrinen kullattu Buddhan patsas. Ennen temppeliin sisälle menoa ulkopuolelta löytyy kasseja, joihin sujautettuasi kenkäsi voit siirtyä sisälle. Kun astut sisään, alat kuulemaan kilinää. Tämä ääni tulee siitä, kun ihmiset pudottavat kolikoita pieniin kuparikippoihin tuomaan onnea. Näillä rahoilla temppelin ylläpito mahdollistuu.

Kun olet kulkenut patsaan ohi, kiinnitä huomiota patsaan jalkapohjiin. Ne ovat helmiäisillä koristellut ja samalla patsaan huolellisimmin työstetyin yksityiskohta. 

Wat Arunin sisäänpääsymaksu oli maaliskuussa 2016 50 bath ja Wat Phon 100 bath (sisältää vesipullon). Ensimmäinen on avoinna päivittäin klo 8.30 - 18.00 ja jälkimmäinen puoli tuntia myöhempään. Pukeutuminen tulisi olla olkapäät ja polvet peittävää, portilta saa vuokrata peittävämmän kaavun, jos pukeutuminen ei ole riittävää temppelin työntekijöiden mielestä.

Bangkokin katoilla

Bangkok - valtavan iso, ihmisiä kuhiseva, kiehtovan eksoottinen, välillä niin likaisen kuvottava, äärimmäistä köyhyyttä ja toisaalta taas sanoin kuvaamatonta luksusta, sitä kaikkea on Bangkok. Ja mikäpä olisi parempi paikka katsella Enkelten kaupungin kuhinaa kuin jonkin kaupungin lukuisan pilvenpiirtäjän korkeuksissa sijaitseva terassi.

Kaikille Bangkokin kävijöille on varmasti tuttu paikka Baiyoke Sky Hotellin näköalaterassi Thaimaan korkeimman rakennuksen 84. kerroksessa. Paikalle löytää helpoiten Ratchapraropin asemalta, josta on noin viiden minuutin kävelymatka perille. Kerroksesta 18 löytyy lipunmyyntipiste, jossa voit valita useista vaihtoehdoista, riippuen siitä haluatko syödä vai vaan nauttia maisemista. Lipun saatuasi suuntaat toiselle hissille, joka kuljettaa sinut kerrokseen 77, jossa pääset tutustumaan tarkemmin torniin ja voit ihastella kaupunkia kaukoputkilla. Vihdoinkin on aika siirtyä ylempiin kerroksiin jälleen eri hissillä ja yhden porrasvälin nousun jälkeen oletkin pyörivällä ulkoterassilla.

Lippu, joka sisältää yhden juoman kerroksen 83 baarissa maksaa ennen iltakuutta 300 THB ja iltakuuden jälkeen 400 THB. Baari on jo hiukan kulahtanut ja henkilökunta kyllästyneen oloista, joten jos mieluummin nautit juomasi ulkona puhaltavan tuulen hulmutellessa hiuksiasi, niin selaa sivua alaspäin.

Koska kaupungissa on kattoterasseja vaikka kuinka paljon ja aikani täällä rajattu, niin päätin keskittyä vierailemaan vain Sukhumvit Roadin varrella tai välittömässä läheisyydessä olevissa paikoissa. Aloitin kierrokseni saapumalla junalla Nanan asemalle, josta uloskäynti kolmosesta lähdin kävelemään Soi 11 eteenpäin. Pitkästä matkaa näkyykin Fraser Suitesin valomainos ja kunhan talon nurkalle pääset niin paikalta löytyy opasteet talon taakse, jossa sisäänkäynti Above Eleven rooftop baariin. Talon kerroksesta 33 löytyy tämä paikka, joka tunnetaan perulais-japanilaisesta ruokalistastaan ja tiukasta pukeutumiskoodistaan, jonka huomasin siitä, että henkilökunta naureskeli lenkkareilleni ja repulleni. No muutaman kuvan sain kuitenkin ottaa. Pöytävaraus on suositeltava. Avoinna joka päivä ilta kuudesta yökahteen.

Above elevenin välittömässä läheisyydessä sijaitsee Le Fenix hotelli, jonka kasikerroksesta löytyy omaan makuuni kotoisampi vaihtoehto edelliseen verrattuna, Nest. Rantatuoleja hiekalla, hyvää musiikkia, loistavan makuisia drinkkejä ja edullista ruokaa.

Täällä mohito ja pad thai maksoivat noin 500THB ja ainakaan alkuillasta ei paikalla ollut ruuhkaa. Useina iltoina viikossa täällä järjestetään erityyppisiä juomabuffeita, keskiviikkoisin juo niin paljon kuin pystyt 600 THB :) Ja osoite siis Sukhumvit road, soi 11, Le Fenix hotelli, noin 10 min kävely Nana-asemalta. Avoinna kuudesta yökahteen.

  

Matka jatkui Sukhumvit roadia eteenpäin Thong Lor asemalle, josta taas samainen uloskäynti nro 3 johdattaa lähelle Marriot hotellia, josta löytyi kerroksesta 45 kattoterassi Octave. 

Tyypilliseen Marriot tyyliin täällä saa palvelua ja vihdoinkin löytyi myös sujuvaa englantia puhuvaa henkilökuntaa. Drinkkilista oli kattava ja täällä sai erittäin hyvän mohiton alle 300 THB:lla. Lisäksi pöytään tuotiin kipollinen pähkinöitä. Avoinna joka päivä klo 17 - 02. 

Hotellin uima-allasaluekin näytti viihtyisältä, täytyykin pitää silmät auki, jos seuraavalla Bangkokin lomalla yöpyisikin täällä ja sattuisi löytymään esim booking.comin kautta hyvä hinta huoneelle. 

Oman hotellini vastapäätä on avattu viime vuoden puolella Cielo Sky Bar. Paikalle löydät kun nouset junasta Phra Khanong asemalla uloskäynti 3 ja suuntaat kohti soi 69/1. Kohta näetkin vasemmalla puolella Kauppatorin rannassa pissineen pojan sukulaisen ja olet saapunut jo liki. Rakennuksen 46. kerroksesta löytyy erittäin viihtyisä terassi ja ruokalistakaan ei näyttänyt hassummalta. Drinkkien hinnat pyörivät noin 300 THB. Avoinna joka päivä klo viidestä puolilleöin. Täällä myös pukukoodi, eli shortsit, uima-asut ja fliplopit kuuluvat allasalueelle, ei ravintolaan.

Mikä on sinun suosikkisi Bangkokin kattoterasseista tai upeat maisemat omaavista ravintoloista?