Iguazún putoukset - 8 kylmää (ja märkää) totuutta!

Iguazún (Iguassu, Iguaçu) putouksia Argentiinan ja Brasilian rajalla hehkutetaan maailman upeimmiksi vesiputouksiksi, putouksia on 2,7kilometrin matkalla 275 kappaletta. Etelä-Amerikan kiertomatkalla minulla oli mahdollisuus vierailla näillä yhdeksi maailman luonnon seitsemäksi ihmeeksi kutsutuilla putouksilla ja matka oli joka pennin arvoinen, vaikkakin muutamia asioita olisi ollut hyvä tietää etukäteen.

Putouksia Brasilian puolelta

Brasilian puoli

1) Välttele aluetta viikonloppuisin, jos se vaan on mahdollista. Tai pyri ainakin vierailemaan koulujen loma-aikojen ulkopuolella. Muistathan että alueella vietetään kesää silloin kun Suomessa on hanget korkeat nietokset. Ja syy tähän viikonloppujen välttelyyn on se, että paikalliset tulevat perheineen viettämään picnikkiä alueelle ja lippujen jonottamisen jälkeen saatat päätyä ainakin Brasilian puolella puolitoista-kaksi tuntia kestävään jonoon bussille, joka vie sinut lähemmäksi putouksia noin 7 kilometrin matkan. Kummallakin puolella on tietyissä paikoissa ruuhkaa, joten hymy huuleen, olethan lomalla :)

Lower track Argentiinan puolella

2) Ravintolat alueella ovat järkyttävän ylihintaisia. Hampurilaisateria Brasilian puolella maksaa noin 35-50 realia (11-17 us$) ja pienestä vesipullosta kolme dollaria on mielestäni liikaa. Varaudu matkaan omin eväin ja varaa mukaan runsaasti juotavaa.

Argentiinan puolelta

3) Pistä päällesi vaatteet, joiden kastuminen ei haittaa. Varavaatteet kannattaa pakata reppuun muovipusseihin ja reppukin kannattaa suojata kastumiselta. Ainakin Partioaitassa ja Scandinavian Outdoorissa myydään sadesuojia. Brasilian puolella sinut kastelee hiki ja Argentiinan puolella olet kuin suihkusta tullut, jos käyt katsomassa Devil´s throatin. Jos sinulla on aikaa alueella useampi päivä, niin suosittelen että valitset vierailupäiväksi mahdollisimman aurinkoisen. Silloin putoukset ovat upeimmillaan, sadat sateenkaaret värittävät aluetta ja kastumiseenkin pystyy suhtautumaan huumorilla. Märkänä vesisateessa putouksetkaan eivät näytä hyville.

Putouksia Brasilian puolella

4) Liikkumiseen kahden maan välillä suosittelen lämpimästi taksia, bussit kulkevat miten sattuu ja jos rajalla on ruuhkaa saatat missata illan viimeisen bussin. Taksi Brasilian puolelta Argentiinan puolelle bussiasemalle maksoi 60 realia, eli noin 20 us$ ja kuljettaja odotti rajalla. Brasilian puolella sinun tulee mennä erilliseen rakennukseen valmiiksi täytetyn leimatun maahantulokaavakkeen kanssa ja saada poistumisleima passiisi. Argentiinan puolella on samanlaiset kopit kuin autolähtöselvityksessä mennessäsi Tallinnaan, joten täällä päässä ei ongelmia tule. Tein itse sen virheen, että otin Puerto Iguazun linja-autoasemalta paikallisen bussin putouksille (130 arg pesoa eli noin 8€ meno-paluu) ja koska ensimmäinen bussi täyttyi matkustajista en mahtunut kyytiin ja seuraavan tulo kestikin aikataulun 20 min vuorovälistä huolimatta tunnin. Olisi kannattanut mennä taksilla koko matka.

Paluumatkalla taksi linja-autoasemalta Foz do Iguacuun maksoi 300 pesoa (n. 20€) ja kuski jälleen odotti pitkästä jonosta huolimatta maahantulomuodollisuudet. Suomalaisten ei tarvitse maksaa rajalla mitään emmekä me myöskään tarvitse kumpaankaan maahan viisumia. Jos sinulla ei ole Suomen passia, tarkista tilanne etukäteen.

Paikallisbussi Foz do Iguacun keskustasta putouksille maksoi alle neljä realia suunta (rapiat euron!) ja bussi 120 kulkee noin 20min - puolen tunnin välein. Matka kestää pysähdyksistä riippuen noin 40minuuttia.

Brasilian puolelta

Jännän äärellä Brasilian puolella

5) Ota mukaasi paikallista valuuttaa, lippuja ei voi maksaa dollareilla eikä luottokorteilla, vain käteisellä. Argentiinan puolella pankkiautomaatti sijaitsee lähellä lipunmyyntiä. Liput maksoivat Argentiinan puolella 300 pesoa ja Brasiliassa 63,50 realia, eli noin parikymppiä. Jos sinulla on aikaa vain toisen käymiseen, mene ehdottomasti Argentiinan puolelle! Saman päivän aikana et ehdi käydä kunnolla kummallakin puolen, joten varaa vähintään kaksi päivää aikaa. Jos Brasilian puolen käymisen jälkeen sinulle jää luppoaikaa, kaupungista löytyy uusia ostoskeskuksia ja verovapaiden ostosten tekeminen onnistuu Paraguayn puolella.

Brasilian puolella pääsee lähelle

Näköalasilta Brasilian puolella

6) San Martinin saari saattaa olla suljettuna sääolosuhteiden takia. Älä suunnittele lomaasi sen varaan, että pääset tuolle pienelle saarelle. Jonakin päivänä vedenkorkeus on liian korkea, toisena taas matala. Veneretkiä putousten alle järjestetään kuitenkin joka päivä, hinta oli Argentiinan puolella noin 500 pesoa.

Brasilian puolta

Argentiinan puolella, lower trackin varrella

7) Alueella on hyttysiä, jotka levittävät keltakuumetta, Zikavirusta ja dengueta, joten suojaa itsesi! Suomesta mukana kantamani teho Off tehosi ainakin paikalliseen kantaan.

8) Vaikka koatit eli nenäkarhut näyttävät suloisilta ja kivoilta, ne ovat petoja. Älä missään tapauksessa ruoki kyseisiä eläimiä. Sen lisäksi että saatat itse saada kipeitä puremahaavoja käsiisi ja jalkoihisi sekä vesikauhun, saatat aiheuttaa eläimelle vatsaongelmia ja diabeteksen.
Keskity näiden sijaan ihastelemaan luontoa putousten ympärillä, saatat nähdä isoja monneja uiskentelevan, krokotiilin paistattelevan päivää rannalla tai kilpikonnia. Perhosia ja lintuja alueella on tuhansittain.

Varoituskyltin kuvat eivät taida pelottaa liikaa?

Nenäkarhu eli koati lempipuuhassaan

Muiden suomalaisten bloggaajien kokemuksia voit käydä lukemassa Britannikan tai Marimenten  sekä ihanan Anna-Katrin Adalminas Adventures-blogista.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco

Instagram Travel Thursday on aina joka kuukauden ensimmäisenä torstaina vietettävä blogitempaus, johon kuka tahansa voi osallistua. Tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä.

Tälläistä Brasilian puolella

Suomen sinitaivas - matkailun lempivärejäni

Olen huomannut että useasti lenkillä ollessa tai tuntureilla kävellessä yksi kappale soi joko Ipodilta tai päässä, Suomen sinitaivas. Jos olet seurannut instagramissa tiliäni, olet ehkä huomannut, että pidän kaukomatkojen lisäksi myös kotimaanmatkailusta eikä syyttä, allaolevat kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

"On Suomen sinitaivas kuin meri rannaton, sen valkopilvet kultaa paiste auringon.

On Suomen sinitaivas niin syvä väriltään, se lempeästi hohtaa keskikesän sään."

Olavinlinna elokuu 2016

Auringonlasku Kerimäellä elokuussa 2016

"Silmiesi sini saman värin heijastaa, mistään ei voi löytää teitä kahta kauniimpaa. Siksi mulle rakas onkin tämä kotimaa."

Ylläs, Pirunkuru syyskuu 2016

Töölönlahti syksyllä 2016

¨Kun kierrän maailmalla, niin kaipaan pohjoiseen. En vieraan taivaan alla saa rauhaa sydämeen. On kaikki muistot siellä meidän kahden rantatiellä, sitä kanssas kuljen edelleen."

Pieni karhunkierros, Kuusamo, syyskuu 2016

Yötaivas Linnanmäellä lokakuussa 2016

"Kun taittuu talven valta ja kevät tuuli soi, ei missään kauniimmalta taivas näyttää voi. Sä istut kainalossa kevään ensiauringossa, meille tuuli hiljaa huminoi."

Kesängin keidas keväällä 2015

Ylläsjärven laduilla keväällä 2015

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi

Ruskaretkellä Lapissa - Instagram Travel Thursday

Maaruskaa Saanalla syyskuun puolivälissä

Tänä syksynä kosteasta kesästä huolimatta Lapin matkailijoiden silmiä on hivellyt upea ruska.  Reilu kolmekymmentä vuotta olen haaveillut jonain päivänä käyväni Saana-tunturilla ja vihdoinkin siihen tarjoutui mahdollisuus. Melkein 600km autossa istumista oli tiedossa eräälle syksyiselle keskiviikolle ja jälkeenpäin ajateltuna se oli sen arvoista.

Ruska alkaa kun päivänvalo alkaa vähentymään ja ilman lämpötila kylmenemään, jolloin kasvien yhteyttäminen loppuu. Tällöin lehtivihreä alkaa hajoamaan ja lehtien sisältämät väriaineet (oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit) pääsevät näkyviin.  Lapissa paikalliset ihmiset ovat oppineet ennustamaan ruskan ajankohdan ja ensi vuonna ruskan pitäisi olla parhaimmillaan Käsivarren alueella 14.9 klo 12. (Huom! En ota vastuuta tästä!) Maaruskan huippu saattaa olla muutama päivä aikaisemmin. Upeimmat värit Lapissa tulevat ehdottomasti vaivaiskoivuun ja mustikkaan, juolukkaan sekä riekonmarjaan.

Kilpisjärvi ja Saana-tunturi

Saana-tunturi

Saana kohoaa Kilpisjärven kylän tuntumassa 1029 metrin korkeuteen ja tunturin näkee ja tunnistaa jo ennen Kilpisjärveä etelästä päin saavuttaessa. Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta lähtee kohti huippua neljän kilometrin mittainen reitti, joka alkumatkasta on kevyesti nousevaa pitkospuista polkua. Noin kilometrin jälkeen koittaakin se hetki, jolloin tulee mieleen kääntyä takaisin kohti retkeilykeskusta, nimittäin Suomen pisimmät portaat. Kohti huippua pääsee lähestymään 740 porrasta pitkin, mutta kiipeäminen ei lopu vielä portaiden yläpäässä. Itseltäni tähän neljän kilometrin kiipeämiseen huipulle meni reumasta kärsivillä jaloilla ja usean juoma/hengähdys/valokuvaustauon takia noin 2 ja puoli tuntia. Ei järin kova matkavauhti, mutta Lapin poluilla harva pääsee samanlaisiin nopeuksiin, kuin kaupungin pururadoilla kävellessä.

Näkymä Saanan portaiden juuresta Pikku-Mallalle

Huipulla olevaan vieraskirjaan nimen rustaamisen jälkeen voikin katsella kelloa, pilviä ja miettiä meneekö alas samaa reittiä kuin tulikin vai haluaako kiertää Sallan Sallajärven päivätuvan kautta takaisin Retkeilykeskukselle. Valitsin jälkimmäisen reitin ja matkaa tälle koko kierrokselle kertyi noin 16km johon taukojen kanssa sai tuhlattua noin kuutisen tuntia. Tunturia kiertäessä vastaan ei juurikaan ihmisiä tullut, poroja sitäkin enemmän. Matkapuhelinverkot ovat alueella huonot, vaikka tukiasema tunturin huipulta löytyykin. Tästä syystä suosittelen lähtemään joko kaverin kanssa tai siten, että joku tietää minne menet ja monelta tulet takaisin.

Tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu Saanan huipun eteläpuoliselta rinteeltä matkalla kohti Retkeilykeskusta. Ja täällä oli myös koko pariviikkoisen reissuni paras maaruska. Samainen kuva muuten päätyi Ylen katsojien sääkuviin, se näytettiin kahdesti kuuden uutisissa ja kerran puoli yhdeksän lähetyksessä :D

Pariviikkoisen loman aikana tuli kierrettyä muitakin tuntureita. Ylläksen Kesänkijärven rannassa uteliaat kuukkelit saattavat napata nälkäisen kulkijan eväät, joten vahdithan munkkiasi. Energiaa tulet tarvitsemaan, jos Pirunkurun kiipeäminen on haaveissa.

Pirunkurun kivikkoa

Rohkea kulkijan kaveri, Kuukkeli

Itselleni tällä reissulla uusi tuttavuus oli Keimiötunturi Muoniossa. Tunturin laelle vievä kolmisen kilometriä pitkä polku oli paikkapaikoin todella jyrkkä, mutta vaikka reittimerkkejä ei ole niin eksymisen vaaraa ei ollut, sen verran hyvin polun erottaa. Huipulle päästyäni olinkin jo 613 metrin korkeudessa pilvien yläpuolella. Hyvällä säällä tunturin laelta näkee pitkälle. Mukaan kannattaa ehdottomasti pakata kiikarit. Polulle löytää kun suunnistaa Tunturikeimiön pihalle ja siellä alueen ihan oikeaan laitaan. Minkäänlaisia opasteita täällä ei ole, mutta blondina minäkään en onnistunut eksymään. Tähän noin kuuden kilometrin reissuun aikaa sai kulumaan taukoineen noin kaksi tuntia. Ja huipulla piti tietysti ottaa myös kuva!

Ja kuten Lapissa on tapana, onnistuneen huiputuksen jälkeen on aika ottaa näkäräiset. Ensi vuoden ruskaa odotellessa.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.