Celebrity Solstice - Tyynenmeren ylitys

Matkamessuilla 2015 osuin We Love Cruisesin osastolle ja kysäisin pojilta, mikä olisi sellainen once in a lifetime-reissu ja sain vastaukseksi Tyynenmeren ylityksen Sydneystä Havaijille. 18 päivää, joista 6 päivää maissa ja loput merellä. Kohteina Uuden-Seelannin Bay of Islands ja Auckland, Tahiti, Moorea, Bora Bora, Havaijin Maui ja päätepisteenä Oahun saari.

Kuullosti hyvälle, muttei riittävälle joten varasin toisenkin risteilyn samalta alukselta, tällä risteilyllä reittinä oli Sydneystä Uuden-Kaledonian (Lifou, Noumea ja Isle of Pines) kautta Fidzille (Suva ja Lautoka) ja takaisin, kesto 12 vuorokautta.

30 vuorokautta yksin maailman toisella laidalla, haastetta tässä piisasi. Mutta vihdoin tuli se päivä, jolloin pääsin astumaan sisään Sydneyn Circular Quayssa Celebrity Solstice alukseen. Kesällä 2015 olinkin käynyt Helsingissä tutustumassa sisaralukseen Celebrity Eclipseen, joten suunnilleen tiesin minne ollaan menossa.

Celebrity Solstice 

Celebrity Solstice on valmistunut Saksassa elokuussa 2008 Meyer Werftin telakalla. Konehuoneessa jyllää 4 Wärtsilän moottoria ja matkustajia kuljetetaan kannelta toiselle Koneen hisseillä. Matkustajia tähän upeaan alukseen mahtuu 2850 ja henkilökuntaa aluksella on noin 1500. Hintaa tällä 314 metriä pitkällä aluksella oli vain 750 miljoonaa US dollaria. Huippunopeus yltää 24 solmuun tunnissa mikä on kilometreinä noin 44km/h.

Kansia tällä aluksella on 16, baareja 14 ja ravintoloita 9. Uima-allasalueita on 2, toinen ulkona ja toinen sisällä. Aluksen teatteriin mahtuu kerrallaan 1400 katsojaa, keittiö valmistaa päivässä noin 16 000 ruoka-annosta ja laivalta löytyy myös aito nurmikenttä.

Hytit

Hyttiluokkia aluksella on kuutta erilaista, jotka sitten jakaantuvat sijantinsa ja varustelutasonsa mukaan vielä alaluokkiin. Löytyy niitä sisähyttejä ja ikkunallisia ulkohyttejäkin mutta suurimmaksi osaksi laivan hytit ovat parvekkeellisia ja niistä löytyy perus perusparvekehytin lisäksi Concierge luokka ja Aqua luokka sekä tietysti sviitit. Itse majoituin kummallakin risteilyllä Concierge luokassa, 10 kannella laivan paapuurin puolella (menosuuntaan katsottuna laivan vasemmalla puolella).
Ensimmäisellä risteilyllä hyttini sijaitsi aivan laivan ahterissa ja jälkimmäisellä oltiinkin sitten laivan keulassa. Kummassakin hytissä oli omat hyvät ja omat huonot puolensa, ahterissa sai olla rauhassa mutta kävelymatkaa hisseiltä tuli reippaanlaisesti kun taas laivan keulassa hissien kutsuääni piti hereillä myöhään yöhön. Hyviä puolia hytissä 1401 oli muita hyttejä isompi parveke.

1401

1401

1401

1401

1401

Solarium

Sisäuima-allas eli solarium on muuten aikuisten käytössä, aamuisin ja iltapäivisin se on tunnin verran auki toilet trained kidseille, eli lapsille jotka ovat jo päässeet vaipoista. Olin sellaiseen aikaan risteilemässä, ettei lapsiperheitä juurikaan mukana ollut, joten rauhassa sai ulkoaltaallakin olla.

Ravintolat ja baarit

Alukselta löytyy useita ravintoloita, erikoisravintoloista löytyy tarkemmin juttua täältä. Ja baareista muutama sananen myöhemmin.

Buffee-ravintola kannella 12 on auki aamuvarhaisesta iltamyöhään ja siellä on päivittäin vaihtuva teema, perusruuat kuten pizzat, pastat ja salaatit pysyvät joka päivä samoina. Illallista tarjoillaan Grand Epernay-ravintolassa kannella 3 ja 4, riippuen siitä oletko valinnut kiinteän kattausajan vai liukuvan. Kiinteällä ajalla pöytäsi, pöytäseurueesi ja tarjoilijasi pysyvät samoina, liukuvalla ajalla sinut voidaan sijoittaa mihin tahansa pöytään ja pääset tutustumaan eri tarjoilijoihin ja tottakai muihin matkustajiin.

Lista vaihtelee päivittäin, evening chic iltoina, eli entisinä formal nighteina listalla on aina hummeria. Vakioannokset ovat listalla joka ilta ja ruoka-ainerajoitteisille löytyy vaihtoehtoja. Jos kuitenkin sinulla on yhtä paljon rajoituksia kuin minulla, suosittelen tilaamaan ruuat jo edellisenä iltana. Hovimestareilta löytyy seuraavan päivän lista, josta on hyvä valita itselleen sopivat annokset.

Kirjasto kannet 10 ja 11, kannelta 9 löytyy iLounge

Rauhallisempi paikka auringonottoon kannella 16

Risteily on kyllä helppo tapa vierailla lyhyessä ajassa useammalla saarella/pysähdyspaikassa ja varustamoilla on usein hyviä tarjouksia, joihin sisältyy juomapaketti, netin käyttö laivalla ja hieman käyttörahaa. Keväällä 2016 risteilyni aikana nettiyhteys oli todella surkea ja kallis, 299$ per risteily ja esimerkiksi naamakirjan päivittyminen oli hidasta ja Skypen käyttö kokonaan estetty. Toukokuun alusta laivojen nettiyhteyksiä on parannettu.

Ainoa asia mistä pitää antaa miinusta suurimmalle osalle risteilyvarustamoja on yksinmatkustavien matkojen hinnoittelu. Samalla rahalla mitä nämä kaksi risteilyä maksoi olisin voinut ottaa mukaan hyttikaverin, hintaeroa olisi ollut muutama sata euroa (satamamaksuja ja veroja sekä tipit). Mutta yksinmatkustamisesta on ainakin Celebrity Cruisesilla hyötyä, pisteet Captains Clubissa eli kanta-asiakasohjelmassa tulevat tuplana. No, mihin niitä pisteitä sitten tarvitaan ja mitä hyötyä niistä on onkin jo toinen juttu.

Australialaisten viinien perässä Hunter Valleyssa -päiväretki Sydneystä

Ennen kevään reissua olin lukenut paljon siitä, mitä Sydneyssä ja lähialueilla voisikaan tehdä ja useammassa paikassa oli tullut vastaan Hunter Valleyn viinialue. Ja koska pidän viineistä, niin tämä kuullosti paikalta johon olisi päästävä. Tälläkään kertaa kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, Sydneyssä oloaika meni osaltani lääkäristä toiseen juostessa ja sikainfluenssaa potiessa, mutta toiseksi viimeiselle päivälle maassa löysin ainoan matkatoimiston, mikä järjesti sinä päivänä retkiä. Nimikin kuullosti hyvälle, AEA Luxury Tours ja tieto siitä, että meitä on vain pieni ryhmä lähdössä sai minut varaamaan tämän ylihinnoitellun retken (195Au$). Jonkin verran opasaikoina on tullut retkeiltyä ja tällä kertaa luulin saavani rahoilleni vastinetta...

Koska en majoittunut hotellissa vaan yksityismajoituksessa niin sovimme hakupaikaksi Sheraton hotellin edustan kello 7.00 - 7.10 väisenä aikana. Varttia yli seitsemän soittelin ja kyselin auton perään, puhelimessa luvattiin kyydin tulevan ihan muutaman minuutin kuluttua. Australiassa taitaa olla eri käsitys ajasta kuin meillä Suomessa, sillä auto haki minut 10 vaille 8. Onneksi Sheratonin edessä oli pieni kahvikoju, josta sain suunkostuketta odotellessa.

Australian Reptile Park

 Olen ollut jo vuosia kaikennäköisiä eläintarhoja vastaan ja toiveissa olisikin ollut Australiassa nähdä edes joitain elukoita luonnonvaraisina, mieluiten tietysti niitä karvaisia eikä matelijoita. Tähän retkeen kuitenkin kuului ensimmäisenä pysähdyksenä kahvitauko Australian reptile parkisssa. Tällä "eläintarhalla" on kuitenkin hyvin tärkeä tehtävä, he keräävät käärmeiden ja hämähäkkien myrkkyjä vasta-aineiden valmistusta varten. Australiastahan löytyy enemmän myrkyllisiä käärmelajeja kuin mistään muualta maailmasta.

 

Kyllähän niitä karvaisia kavereitakin tuolla näki ja samalla saimme kuulla ikäviä asioita koaloiden tulevaisuudesta. Elintilan kaventuminen, ilmaston lämpeneminen ja kaivostoiminta vievät koaloita kohti tuhoa ja asiaa ei helpota myöskään koaloiden parissa leviävä klamydia, joka tekee naaraspuolisista karhuista lisääntymiskyvyttömiä. Paikkapaikoin koalakannasta 90% sairastaa klamydiaa. Lisäksi vuosittain noin 4000 karhua saa surmansa joko liikenteessä tai koirien tappamana.

 

Briar Ridge

Mutta palataan takaisin aiheeseen. Ensimmäinen viinitila jossa pysähdyimme oli Briar Ridge. Hunter Valley on Australian vanhinta viinintuotantoaluetta, jossa ensimmäiset viiniköynökset on istutettu 1831 ja Briar Bidgen tila on perustettu vuonna 1972 lähelle Cessnockin kaupunkia. Se sijaitsee 165km Sydneystä pohjoiseen ja 50km Newcastlesta. Alue on hyvin kaunista kumpuilevine "vuorimaisemineen". Ilmastollisesti Australia sijoittuu maailman kuumimpien viinintuotantomaiden joukkoon. Sademäärät mantereen tunnetuimmilla tuotantoalueilla ovat minimaalisen pienet, joten köynnösten keinokastelu on välttämätöntä lähes jokaisella tarhalla. Hunter Valleyssa sataa keskimäärin vuodessa noin 530mm kun esimerkiksi Helsingissä sademäärä on keskimäärin 655mm.

 Kuuman ilmaston ansiosta Australia on tullut tunnetuksi lähinnä paksukuorisista punaisista lajikkeista, kuten Shirazista ja Cabernet Sauvignonista. Viileässä ilmanalassa viihtyviä lajikkeita, kuten Pinot Noiria ja Chardonnayta viljellään viileimmillä rannikkoalueilla. Shiraz ja cabernet sauvignon -viinien lisäksi Hunter Valley on tullut tunnetuksi Etelä-Afrikasta Australiaan rantautuneesta sémillonista, josta valmistetaan alueen tunnetuimmat valkoviinit. Hunter Valleyn sémillon-viinit ovat joko täysin tammikypsyttämättömiä, jolloin niiden tuoksu ja maku ovat raikkaan sitruunaisia. Tammitynnyreissä kypsytetyt sémillon-viinit sopivat kypsän hedelmäisten viinien ystäville ja täydellisesti esimerkiksi grillatun lohen seuraan.

Briar Ridgen vinitila on avoinna joka päivä klo 10 - 17 ja jos viineihin ihastuu, he toimittavat tuotteitaan myös Suomeen, rahtikulut ovat kyllä suolaisia. Itse tykästyin heidän yhdeltä tarhalta tuleviin sémillon-viineihin, harmi vaan ettei laivalle saanut viedä kuin yhden pullon mukanaan.

Leogate Estate Wines

Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten jo astetta hulppeampi Leogate Estate Wines. Tässä vaiheessa astuu mukaan kuvioihin se, ei mennyt niinkuin Strömsössä. Sydneystä lähtiessä retken kuljettaja kysyi onko kenelläkään erityisruokavalioita. Kerroin, kuten myös varatessani retkeä edellisenä päivänä, noudattavani gluteenitonta ja kalatonta ruokavaliota. Kuski kertoi ilmoittavansa lounaspaikkaan ja luotin siihen, että tieto kulkee. No viinitilavisiiti alkoi tietysti viinien maistelulla ja samalla piti saada tietoa siitä, miten juustoja ja viinejä voisi yhdistää. Kyseinen henkilö, joka tämän maistatuksen piti, ei mainunnut juustoja muuten kuin, että tuossa on, syökää ja maistelkaa viinien kanssa. Olisin ollut enemmän kuin onnellinen, jos olisi kerrottu mitä juustoja on ja minkä viinin kanssa ne ovat parhaimmillaan. Viinit täällä kyllä olivat loistavia ja ei ihmekään, että Quantas on valinnut tilan viinit businessluokan tarjoiluihin. Nälkä alkoi jo tässä vaiheessa olla aivan mieletön....

 Ja sitten oli pitkään odotetun lounaan vuoro. Pöytään kannettiin suuri kulho ceasarsalaattia, iso vadillinen mereneläviä ja toinen iso kulho höyryävää pastaa.  Kysyin, että mitkäs näistä ovat minulle ja olisittepa nähneet tarjoilijan ilmeen kun hän pudisteli päätään, että mitä meinaat? Samassa pöydässä istuvan kuljettajan kasvoille alkoi hiipimään puna ja siinä vaiheessa tajusin, ettei kukaan paikassa tiennyt ruokavaliostani. Tässä vaiheessa meinasin sitten purskahtaa itkuun mutta tarjoilija lohdutti, että kyllä keittiö valmistaa minulle pikaisesti jotain gluteenitonta. Alla olevan annoksen tultua pöytään luulin tämän olevan alkusalaatin, mutta tässä oli kaikki mitä sain lounaaksi, yhden tomaatti-mozzarellasalaatin.

Jälkiruuaksi muille tuotiin upeat suklaiset jäätelöannokset ja koska tuo lehdykäinen sisälsi kauraa, tätä ei tietenkään voitu minulle tarjoilla edes ilman tuota "keksiä" vaan korvaavaksi sain mansikkasorbettia mantelilastuilla. Arvatkaa vaan, kuinka paljon tässä vaiheessa otti päähän!

Takaisin Sydneyyn päästyäni otin yhteyttä AEA Luxury Toursin johtajaan ja avauduin hiukan liian kovasanaisesti puhelimessa ja pari päivää myöhemmin retken hinnasta oli palautettu kolmasosa luottokortilleni. Tämä ei kuitenkaan poistanut sitä mielipahaa, jonka koin nälkäisenä ja muutaman viinilasillisen liikaa jälkeen.

Tämä ruokaselkkaus ei todellakaan ollut viinitilan vika, he tekivät parhaansa.

Kyseinen viinitila Brokenback Vineyard perustettiin 1970-luvun puolivälin jälkeen ja tällä hetkellä viinitilalla kasvaa chardonnayta 18ha, semillonia noin 4ha ja shirazia noin 28ha. Rypäleitä tila tuottaa vuodessa noin 340 000 kiloa. Logon ja nimensä Leogate tila on ottanut porttia vartioivista kahdesta isosta leijonapatsaasta. Nykyään tilalla vietetään paljon mm häitä, joihin hulppeat tilat on kuin luotu.

Blue Mountains Australia

Blue Mountaisin Unescon maailmaperintölistaan kuuluva vuoristoalue sijaitsee noin 120 kilometrin päässä Sydneystä ja vuokra-autolla sinne hurauttaa vajaassa parissa tunnissa moottoritietä pitkin. Nimensä alue on saanut sinisestä usvasta, jonka uskotaan johtuvan alueella kasvavien eukalyptuspuiden erittämästä eukalyptusöljystä.

Alueelle saavuttaessa ajellaan muutaman pikkukylän läpi ja eksymisen vaaraa ei ole, sen verran tiheästi tienvarressa opasteita on vaikkei navigaattoria käyttäisikään. Perinteisellä tiekartallakin löytää perille, kunhan ensin selviää ulos Sydneyn vilkkaasta keskustasta.

Kolme sisarusta
Kolme sisarusta on alueen tunnetuin ja upein nähtävyys. Ne sijaitsevat lähellä Katoomban kaupunkia ja houkuttelevat vuosittain miljoonia kävijöitä. Kolme sisarusta on oikeasti epätavallinen kivimuodostelma, joiden kerrotaan syntyneen Aboriginaalien legendojen mukaan kolmen sisaruksen muuttuessa kiveksi. Tämä kalliomuodostelma vaihtaa väriään päivänvalon ja vuodenajan mukaan, iltaisin noin kello 11 syttyvät alueelle kohdevalot, jotka saavat kivipaasit näyttämään upeilta tummaa yötaivasta vasten. Kivipaasien korkeudet ovat 922m, 918m ja 906m joten nämä sisarukset ovat todella korkeita.
 

”Kauan sitten elivät kolme sisarta Meehni, Wimlah ja Gunnedoo yhdessä isänsä noitatohtori Tyawanin kanssa Sinisillä vuorilla. He olivat onnellisia, mutta pelkäsivät kovasti karmeaa petoa bunyipia, joka asui lähellä syvässä luolassa. Suojatakseen tyttäriään isä jätti heidät poissa ollessaan korkealle kallioulokkeelle.

Eräänä päivänä Tyawan heilautettuaan kättään tyttärilleen hän laskeutui alas laaksoon. Silloin suuri tuhatjalkainen ilmestyi kallioulokkeelle ja säikäytti Meehnin niin, että tyttö heitti kivellä otusta. Kivi vieri kuitenkin yli reunan ja aiheutti kohisevan vyöryn.

Eläimet hiljenivät yllättäen. Kallio halkesi ja tytöt jäivät eristyksiin kapealle harjanteelle. Alhaalla jylisi ja kaikki olennot alkoivat huutaa: ’Nopeasti pois, bunyip on tulossa.’

Pelästyneet tytöt takertuivat toisiinsa. Vihainen bunyip, huomattuaan sisarukset korkealla kapealla harjanteella, syöksyi pelottavasti heitä kohti.

Laaksossa Tyawan oli kuullut metelin ja katsoessaan ylös hän totesi, että bunyip oli saavuttamaisillaan tytöt. Noitatohtori osoitti hädissään taikaluullaan tyttäriään ja muutti heidät kiviksi. Sisarukset olisivat turvassa kunnes bunyip poistuisi ja Tywan voisi palauttaa kiviksi jähmettyneet tyttärensä jälleen ihmisiksi.

Bunyip raivostui kuitenkin vielä enemmän  ja rupesi jahtaamaan Tyawania. Paetessaan Tyawan joutui ansaan kalliolle, jotta hän ei pystynyt kiipeämään eikä kiertämään. Niin noitatohtori muutti itsensä lyyralinnuksi ja katosi pieneen luolaan. Mutta voi kauhistus, vaikka hän oli turvassa, oli taikaluu kadonnut. Kun bunyip palasi kotiinsa, Tyawan pujahti luolasta etsiäkseen taikaluuta. Hän etsii sitä yhä tänä päivänä….”

Iiris Lappalainen, Suomen Luonto 9/94

Toinen taru taas kertoo tyttöjen rakkaudesta naapuriheimon kolmea salskeaa miestä kohtaa, mutta sen aikaisten heimolakien mukaan avioliitto ei ollut mahdollinen. Veljekset eivät tätä lakia hyväksyneet ja siksipä he päättivät hyökätä naapuriheimoon ja kaapata tytöt. Koska tyttöjen henki oli oman heimon mielestä vaarassa, Katoombalainen noitatohtori otti oikeuden muuttaa tytöt kivipatsaiksi heitä suojellakseen. Taistelun melskeissä kuitenkin noitatohtori sai surmansa ja kukaan muu ei osannut hänen loitsuaan purkaa joten siitä lähtien tytöt ovat vartioineet laaksoa kivipatsaina.

Kumpiko näistä tarinoista on tosi, sen saat ihan itse päättää.

 Alueella kulkee myös lukuisia luontopolkuja ja vaellusreittejä, joista osa on tehty myös liikuntarajoitteisia ajatellen. Paikkapaikoin kuitenkin löytyy hyvinkin jyrkkiä portaita, jotka sateen jälkeen saattavat olla hyvinkin liukkaita. Ohjeelliset matka-ajat ja etäisyydet pystyy tarkistamaan tauluista, mutta reippaana tyttönä kävelin nuo muutamat reitit huomattavasti nopeammin kuin mitä tauluihin merkitty aika oli. Kolmen sisaruksen yhteen kivimuodostelmaan pääsee myös kävellen sisään, kannattaa käydä katsomassa jos ei pode ahtaanpaikan kammoa. Liikkeellä saattaa olla muitakin ;) Matkan varrella näkyy upeita vesiputouksia, papukaijoja ja hyvällä tuurilla jokunen liskokin saattaa näköpiiriin ilmestyä.

Scenic world

Korkeanpaikankammoisillekin löytyy mukava vierailupaikka alueelta, Scenic World. Täällä pääset näkemään kansallispuistoa yläilmoista cablewayn tai skywayn kyydissä, vanhalla malmijunan raiteilla railwaylla tai kävellen walkwaylla. Kokopäivän lippu keväällä 2016 maksoi alueelle 39Au$. Olimme paikalla pari tuntia ennen sulkemisaikaa ja ehdimme käydä hyvällä suunnittelulla kaikki kolme ajelua läpi, pisin jonotus oli tuona päivänä skywayhyn, mutta alle vartin jonotuksella siitäkin selvittiin.

Vaikka keli näyttikin aurinkoiselta ja lämpimältä niin lämpömittari kipusi vain +15 asteeseen, vaikka maaliskuun puoliväliä elettiin (paikallisille syksyä!). Samaisella reissulla koin myös kaikkien aikojen huhtikuun lämpöennätyksen Sydneyssä, 38,1 astetta :)

Alla vähän tunnelmia cablewayn kyydistä...