Kuulumisia ja matkailuvuoden 2016 muistelua!

Aikaa edellisestä postauksesta on kulunut liikaakin, reissun aikana internet yhteydet olivat välillä kiven alla ja halusin keskittyä reissaamiseen ja siitä nauttimiseen tietokoneen äärellä istumisen sijasta. Mutta vihdoinkin kotona vaikka paluumatkaa pitikin pariin otteeseen siirtää sairastumisen takia. Tästä kerron sitten myöhemmin lisää, kunhan lääkärit selvittävät mikä öttiäinen matkalta jäi muistoksi.

Matkavuosi 2016 - Menoa ja meininkiä viidellä mantereella

Universal City Los Angelesissa

Tammikuun lopussa ollaan jo menossa, joten nyt on viimeistään aika katsoa taaksepäin viime vuoteen. Millainen oli allekirjoittaneen tähän astisen elämän vilkkain vuosi matkailun saralla. Tai miten se nyt sitten lasketaan, opasaikoina tuli vietettyä useampi kuukausi kerrallaan kohteessa, mutta silloin tuli kierrettyä vain sitä yhtä maata vaikka ajallisesti pidempi jakso olikin.

Vuoden alkaessa tiedossa oli kevään kahden kuukauden irtiotto ja elämäni ensimmäisen pitkän risteilyn kokeminen parin pakollisen Lapin reissun lisäksi, mutta kuten monet teistä tietävät, minut on helppo puhua ympäri ja kesällä edelliseltä matkalta toivuttuani varasin jo sitten lisää reissuja.

Jäätikkö Chilen Patagoniassa 

Paljon on vuoden aikana tullut nähtyä ja koettua. Jopa ihan kunnon jäätikkökin vuorokautta ennen vuoden vaihdetta. Lapin tuntureita, Bora Boran hiekkarantoja, kilometrejä moottoritietä, poroja, valaita, delfiinejä ja kilpikonnia. Viimeisin vuosi on tuonut elämääni monta uutta tuttavuutta, joista kaikista olen todella kiitollinen.

Näkymä Noumealta Uudesta-Kaledoniasta

Vuosi alkoi tuttuun tapaan Levillä josta suorin reitti Helsinkiin kulkee tietysti Rukan kautta. Tammikuuhun kuuluu ehdottomasti myös fiilistely matkamessuilla, josta tällä kertaa löysin edullisen viikonloppuloman Istanbuliin…. No, Turkki jäi tällä kertaa näkemättä levottomuuksien takia.

Sydneyn oopperatalo laivan kannelta kuvattuna

Helmikuu ja maaliskuun alku menivät kotimaan matkailun parissa, josta tässä ei nyt sen enempää, mutta sen jälkeen olikin suuren seikkailun aika, Tyynenmerenylitys risteillen. Ja kuten tapoihini kuuluu, suorinta reittiä ei ikinä mihinkään vaan aina pitää vähän mutkitella ja tällä kertaa mutka meni Bangkokin kautta. Sieltä sitten Australian Sydneyyn odottelemaan risteilyn alkua. Ensimmäinen kahdesta risteilystä kävi kolmella Uuden-Kaledonian saarella ja Fidzillä pysähdyimme kahdesti. Seuraavalla risteilyllä matkasimme Uuden-Seelannin, Tahitin, Moorean ja Bora Boran kautta Hawaijin Mauille ja Oahulle. Kotimatkalla pakollinen kolmen vuorokauden jalkojen lepuutus Los Angelesissa.

Wat Arunin temppeli Bangkokissa

Paikallinen bändi Bora Boralla

Toukokuussa pari päivää kotiinpaluun jälkeen kutsuikin Tallinna yhden yön pikalomalle. Kesä meni kotimaata kierrellessä, Seinäjoella Tangomarkkinat, viikon mökkiloma Savonlinnassa ja paluumatkalla yö Holiday Club Saimaalla. Seuraavan pidemmän reissun aika olikin sitten ruskan aikaan syyskuussa, jolloin vihdoinkin kävin kauan haaveilemani Saana-tunturin huiputuksen tekemässä ja samalla reissulla poikkeamassa Norjan puolella Skibotnissa kastelemassa varpaat Jäämeressä.

Auringonlasku Floridan Key Westillä

Marraskuun lopussa olikin sitten vuorossa täysin uuden mantereen valloitus, Etelä-Amerikan ja kuten tapoihin kuuluu tännekää en rinkka selässä lähtenyt vaan risteillen olisi mannerta tarkoitus kiertää. Joulukuun aikana risteily  pysähtyi  Kolumbiassa, Panamassa, Ecuadorissa, Chilessä ja vuoden viimeinen päivä kuluikin Argentiinassa maailman eteläisimmässä kaupungissa, Ushuaiassa. Panamankanava on nyt koettu, samoin Chilen vuonot ja Magellanin salmi.

Papukaijoja Cartagenan satamassa Kolumbiassa

Alpakoita Laucan kansallispuistossa Chilessä 4,5km korkeudella

Playa San Lorenzon tyhjä ranta Ecuadorissa

Vuosi 2017 alkoi vaatimattomasti Kap Hornin kiertämisellä ja sieltä matka jatkui kohti Buenos Airesia, mutta nämä seikkailut pääset lukemaan kevään aikana täältä blogista.

Käytyjä maita 2016 14kpl

Viro

Thaimaa

Australia

Fidzi

Uusi-Kaledonia,Tahiti, Moorea ja Bora Bora (Ranska)

Uusi-Seelanti

Yhdysvallat (Hawaii, Kalifornia ja Florida)

Norja

Kolumbia

Panama

Ecuador

Peru

Chile

Argentiina

Lentoja 10 kpl ja lentoyhtiöitä 3 (Norwegian, Emirates ja Hawaiian airways)

Risteilypäiviä 52

CelebritySolstice Fidzi ja Uusi-Kaledonia 12 vrk

CelebritySolstice Transpacific 18 vrk

Celebrity Infinity Panaman kanava ja Etelä-Amerikka 15 vrk

Celebrity Infinity Chile ja Argentiina 7 vrk (tämä risteily jatkui vielä tammikuun puolellakin)

Hotelleissa, Airbnb:ssä ja mökeillä nukuttuja öitä en nyt pysty laskemaan, tämän suhteen pyrin pitämään tänä vuonna tarkempaa kirjaa.

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa vuotta 2017. Maailmankartassani on vielä Afrikan ja Aasian kokoiset aukot, muutama uusi maabongaus olisi hyvä tällekin vuodelle saada jo tammikuussa saatujen 6 uuden lisäksi :)

Suomen sinitaivas - matkailun lempivärejäni

Olen huomannut että useasti lenkillä ollessa tai tuntureilla kävellessä yksi kappale soi joko Ipodilta tai päässä, Suomen sinitaivas. Jos olet seurannut instagramissa tiliäni, olet ehkä huomannut, että pidän kaukomatkojen lisäksi myös kotimaanmatkailusta eikä syyttä, allaolevat kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

"On Suomen sinitaivas kuin meri rannaton, sen valkopilvet kultaa paiste auringon.

On Suomen sinitaivas niin syvä väriltään, se lempeästi hohtaa keskikesän sään."

Olavinlinna elokuu 2016

Auringonlasku Kerimäellä elokuussa 2016

"Silmiesi sini saman värin heijastaa, mistään ei voi löytää teitä kahta kauniimpaa. Siksi mulle rakas onkin tämä kotimaa."

Ylläs, Pirunkuru syyskuu 2016

Töölönlahti syksyllä 2016

¨Kun kierrän maailmalla, niin kaipaan pohjoiseen. En vieraan taivaan alla saa rauhaa sydämeen. On kaikki muistot siellä meidän kahden rantatiellä, sitä kanssas kuljen edelleen."

Pieni karhunkierros, Kuusamo, syyskuu 2016

Yötaivas Linnanmäellä lokakuussa 2016

"Kun taittuu talven valta ja kevät tuuli soi, ei missään kauniimmalta taivas näyttää voi. Sä istut kainalossa kevään ensiauringossa, meille tuuli hiljaa huminoi."

Kesängin keidas keväällä 2015

Ylläsjärven laduilla keväällä 2015

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi

Ruskaretkellä Lapissa - Instagram Travel Thursday

Maaruskaa Saanalla syyskuun puolivälissä

Tänä syksynä kosteasta kesästä huolimatta Lapin matkailijoiden silmiä on hivellyt upea ruska.  Reilu kolmekymmentä vuotta olen haaveillut jonain päivänä käyväni Saana-tunturilla ja vihdoinkin siihen tarjoutui mahdollisuus. Melkein 600km autossa istumista oli tiedossa eräälle syksyiselle keskiviikolle ja jälkeenpäin ajateltuna se oli sen arvoista.

Ruska alkaa kun päivänvalo alkaa vähentymään ja ilman lämpötila kylmenemään, jolloin kasvien yhteyttäminen loppuu. Tällöin lehtivihreä alkaa hajoamaan ja lehtien sisältämät väriaineet (oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit) pääsevät näkyviin.  Lapissa paikalliset ihmiset ovat oppineet ennustamaan ruskan ajankohdan ja ensi vuonna ruskan pitäisi olla parhaimmillaan Käsivarren alueella 14.9 klo 12. (Huom! En ota vastuuta tästä!) Maaruskan huippu saattaa olla muutama päivä aikaisemmin. Upeimmat värit Lapissa tulevat ehdottomasti vaivaiskoivuun ja mustikkaan, juolukkaan sekä riekonmarjaan.

Kilpisjärvi ja Saana-tunturi

Saana-tunturi

Saana kohoaa Kilpisjärven kylän tuntumassa 1029 metrin korkeuteen ja tunturin näkee ja tunnistaa jo ennen Kilpisjärveä etelästä päin saavuttaessa. Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta lähtee kohti huippua neljän kilometrin mittainen reitti, joka alkumatkasta on kevyesti nousevaa pitkospuista polkua. Noin kilometrin jälkeen koittaakin se hetki, jolloin tulee mieleen kääntyä takaisin kohti retkeilykeskusta, nimittäin Suomen pisimmät portaat. Kohti huippua pääsee lähestymään 740 porrasta pitkin, mutta kiipeäminen ei lopu vielä portaiden yläpäässä. Itseltäni tähän neljän kilometrin kiipeämiseen huipulle meni reumasta kärsivillä jaloilla ja usean juoma/hengähdys/valokuvaustauon takia noin 2 ja puoli tuntia. Ei järin kova matkavauhti, mutta Lapin poluilla harva pääsee samanlaisiin nopeuksiin, kuin kaupungin pururadoilla kävellessä.

Näkymä Saanan portaiden juuresta Pikku-Mallalle

Huipulla olevaan vieraskirjaan nimen rustaamisen jälkeen voikin katsella kelloa, pilviä ja miettiä meneekö alas samaa reittiä kuin tulikin vai haluaako kiertää Sallan Sallajärven päivätuvan kautta takaisin Retkeilykeskukselle. Valitsin jälkimmäisen reitin ja matkaa tälle koko kierrokselle kertyi noin 16km johon taukojen kanssa sai tuhlattua noin kuutisen tuntia. Tunturia kiertäessä vastaan ei juurikaan ihmisiä tullut, poroja sitäkin enemmän. Matkapuhelinverkot ovat alueella huonot, vaikka tukiasema tunturin huipulta löytyykin. Tästä syystä suosittelen lähtemään joko kaverin kanssa tai siten, että joku tietää minne menet ja monelta tulet takaisin.

Tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu Saanan huipun eteläpuoliselta rinteeltä matkalla kohti Retkeilykeskusta. Ja täällä oli myös koko pariviikkoisen reissuni paras maaruska. Samainen kuva muuten päätyi Ylen katsojien sääkuviin, se näytettiin kahdesti kuuden uutisissa ja kerran puoli yhdeksän lähetyksessä :D

Pariviikkoisen loman aikana tuli kierrettyä muitakin tuntureita. Ylläksen Kesänkijärven rannassa uteliaat kuukkelit saattavat napata nälkäisen kulkijan eväät, joten vahdithan munkkiasi. Energiaa tulet tarvitsemaan, jos Pirunkurun kiipeäminen on haaveissa.

Pirunkurun kivikkoa

Rohkea kulkijan kaveri, Kuukkeli

Itselleni tällä reissulla uusi tuttavuus oli Keimiötunturi Muoniossa. Tunturin laelle vievä kolmisen kilometriä pitkä polku oli paikkapaikoin todella jyrkkä, mutta vaikka reittimerkkejä ei ole niin eksymisen vaaraa ei ollut, sen verran hyvin polun erottaa. Huipulle päästyäni olinkin jo 613 metrin korkeudessa pilvien yläpuolella. Hyvällä säällä tunturin laelta näkee pitkälle. Mukaan kannattaa ehdottomasti pakata kiikarit. Polulle löytää kun suunnistaa Tunturikeimiön pihalle ja siellä alueen ihan oikeaan laitaan. Minkäänlaisia opasteita täällä ei ole, mutta blondina minäkään en onnistunut eksymään. Tähän noin kuuden kilometrin reissuun aikaa sai kulumaan taukoineen noin kaksi tuntia. Ja huipulla piti tietysti ottaa myös kuva!

Ja kuten Lapissa on tapana, onnistuneen huiputuksen jälkeen on aika ottaa näkäräiset. Ensi vuoden ruskaa odotellessa.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Yö Yllästunturilla....

Maistuvan illallisen jälkeen Aurora Estatesilla oli aika siirtyä majapaikkaan vaihtamaan lämmintä päälle ja suunnata lumikengät kohti Ylläksen keskisen lakea. Olin sopinut rehvit valokuvaaja Markus Kiilin kanssa ja tavoitteena oli lähteä tunturiin kuvaamaan revontulia.

Olen jokunen aika sitten hommannut itselleni uuden pokkarikameran, jossa pitäisi olla sellaiset säätömahdollisuudet että revontulikuvat onnistuisivat, joten Markuksen neuvot olivat enemmän kuin tarpeeseen. Sääennustusten mukaan pilvien piti väistyä Äkäslompolon yltä ja pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste, mutta tunturiin päästyämme tajusimme ison pilvimassan vyöryvän kohti kylää. No, sitä odotellessa oli hyvä säädellä kameraa ja ottaa muutama kuva kuusta.

Pikkuhiljaa pilvet väistyivät ja revontuletkin tulivat esille. No, just ja just suurennuslasin kanssa voi jotain vihreää kuvassa havaita, paljaalla silmällä noiden reposten näkeminen oli hankalaa.

Onnistuneiden kuvien määrä ei vielä ollut päätä huimaava, mutta tämä oli hyvä alku kuvausharrastukselleni. Jos haluat lähteä kokemaan saman kuin minä sain kokea, ota yhteyttä Markukseen. Tavoitat hänet myös Destination Laplandin kautta. Opastettuja kuvausretkiä järjestetään Ylläksellä 30.4 asti tiistai-iltaisin.

Kiitos Markus mukavasta ja opettavasta illasta!

Huippuruokaa Ylläksellä!

Kuukkeli-lehteä lukiessani silmiini pisti ilmoitus Aurora Estate -boutiquehotellista ja sen yhteydessä olevasta ravintolasta. Ilmoituksessa ei juuri muuta ollut kuin yrityksen nimi, nettisivujen osoite ja puhelinnumero, joten luuri käteen ja soittamaan miten ravintola on auki ja saako paikasta gluteenitonta ruokaa. Kyseinen hotelli ja ravintola on auennut joulukuun puolivälissä, joten varsin uudesta paikasta on kyse ja kyllähän Ylläksellä on tilaa uudelle yritykselle.

Aukioloajat selvisivät ja se, että kyseinen ravintola on lähimpiä majapaikastani joten sinne tulikin aika pian puhelinsoiton jälkeen suunnattua.

Ruokalistan sisältö vaikutti lupaavalta varsinkin kun kuulin, että pastat voidaan valmistaa gluteenittomina. Toisin oli ruokalistan ulkonäkö. Mutta ehkäpä tämä on vain tilapäinen versio?

Tällä kertaa päädyimme testaamaan pasta-annoksista Auroran nimikkoannoksen ja päivän pihvin, joka tällä kertaa oli entrecote palsternakka- ja hernepyreiden kera.

Täytyy myöntää, että tuo pasta-annos oli parasta gluteenitonta mitä olen ikinä syönyt. Poro oli juuri oikean kypsyistä ja suli suussa. Myös pihviannos sai kehuja isosta koostaan ja sopivasta kypsyysasteesta.

Tällä kertaa jälkkärit jäivät kokeilematta, koska oli kiirehdittävä tunturiin revontulien perässä.

Kyseinen ravintola löytyy Ylläsjärveltä, Eelin kaupan takaa ja suosittelen lämpimästi siellä vierailua kauempaakin. Onneksi lomaa Ylläksellä on vielä jäljellä muutamia päiviä!

Lapin talvi

Niinhän siinä taas kävi, että lumen ja talven perässä oli ajettava pohjoiseen. Ensimmäisenä stoppina tällä reissulla on Ylläs, jossa yövyn taas tutuksi tulleilla Mepan mökeillä.

Pari ensimmäistä päivää lunta pyrytti niin paljon, ettei ulkona juurikaan huvittanut olla joten eilinen menikin asioita hoidellessa Levillä ja tulipa taas käytettyä autoakin huollossa Kittilässä.

Kuka kehtaa väittää, että kaamosaika olisi jotenkin synkkää tai ikävää? Talven ensimmäinen hiihtolenkki on takana ja kämpällekin ehdin ennen pimeän laskeutumista. Nyt vähän glögiä lämmikkeeksi, saunaan ja illalla katsomaan josko löytyisi revontulia. Täytyy tässä samalla tutkiskella netistä, mitkä latukahvilat palvelevat näin joulunalla.

 

Ps. pahoittelen kuvissa näkyvää päivämäärää. Enpä sitten osannut ajoissa ottaa kamerasta sitä päivämäärä-asetusta pois, mutta jatkossa näitä ei pitäisi enää näkyä.

Revontulet

Siitä asti kun ensimmäisen kerran näin revontulia joskus teini-ikäisenä, ovat ne jaksaneet kiehtoa salaperäisyydellään. Lapin reissuilla suurinta nautintoa ovat olleet ne hetket, kun revontulet ovat syttyneet taivaalla, olet tunturissa ja ympärillä vain luonnon hiljaisuus. Enpä olisi uskonut, että ruskaretkellä syyskuussa 2015 tulisin näkemään tähän astisen elämäni upeimmat taivaantulet saati että olisin saanut elämäni ensimmäiset kuvat niistä.

Kamerana toimi puhelimeni Lumia 1020 ja satojen ottojen joukosta löytyi muutama julkaisukelpoinen. Kuvat on otettu Levi-tunturin huipulla viimeistä kuvaa lukuunottamatta. Seuraava ostos ennen tulevia Lapin reissuja taitaa olla hieman parempi kamera, joten vinkkejä otetaan ilolla vastaan :)