Celebrity Solstice - Specialty restaurants

Celebrity Solstice aluksella on monipuolisen buffeen ja pääravintolan Grand Eparnayn lisäksi myös erikoisravintoloita, joissa tuli risteilyjen aikana käytyä hyvin useasti. Minulle ruoka-aineallergisena ja gluteenitonta ruokavaliota noudattavana oli huomattavasti helpompi asioida pienissä ravintoloissa, joissa henkilökunta oppi muistamaan toiveeni jo ensimmäisen käynnin jälkeen ja vältyin pääravintolan toiveelta tilata ruokani jo edellisenä iltana etukäteen. Koin itse hankalaksi päättää päivää etukäteen, mitä haluaisin syödä ja olisinkohan sitten kuitenkaan nälkäinen kun ruoka-aika koittaa.

Erikoisravintoloihin voi ostaa paketteja jo ennen risteilyä tai paikan päältä, hinnassa ei juurikaan ole eroa. Ensimmäisenä risteilypäivänä kummallakin risteilyllä hyttiini oli toimitettu kortti, jolla sai ensimmäisen illan katemaksusta 50% alennuksen, joten tämä etu kannattaa käyttää. Normaalisti katemaksut ovat ravintolasta riippuen noin 40-45Us $ per henkilö.

Celebrity Solsticella on valittavana kolme erikoisravintolaa; Murano, joka tarjoilee perinteistä ranskalaisen keittiön tyylistä, Tuscan Grille, joka taasen on italialainen ja Silk Harvest aasialaisen fuusiokeittiönsä antimilla. Näiden lisäksi laivalta löytyy Bistro on 5, jonka listalta löytyy salaatteja, voileipiä ja creppejä (katemaksu 10$ / hlö), Aqua-class asiakkaiden Blue ja sviittiasiakkaiden Luminae.

Kerran pari risteilyn aikana näissä ravintoloissa on tarjolla myös lounas, ajankohta löytyy hytteihin päivittäin jaettavasta lehdestä ja ruokalista lounasaikaan on supistettu versio täydestä listasta. Ensimmäisen risteilyni aikana otin viiden illan paketin, joka maksoi laivalta ostettuna 159$ ja toiselle risteilylle 9 illan paketin, joka sisälsi myös rajoittamattoman määrän lounaita ja illallisia Bistro on 5:ssä hintaan 219$. Näiden lisäksi olin onnekas, sain kutsun kapteenin pöytään Staff Captain Iliaksen seuraan ja lounastamassa kävin muiden yksin matkustavien rouvien kanssa pariin otteeseen.

Ensimmäinen kokemukseni Muranosta oli katkeran suloinen. Olin ravintolaan mennessä jo valmiiksi väsynyt ja nälkäinen ja meinasin purskahtaa itkuun kun näin listan. Ensinäkemältä en löytänyt mitään mieleistä syötävää ja sanoinkin tarjoilijalleni Georgelle, että taidan tuhlata aikaani ja rahojani tässä paikassa, mutta keskusteltuani hetken kokki Shaunin kanssa päädyimme yksimielisyyteen illan menusta ja loppujen lopuksi Muranosta tuli lempiravintolani. Yksin istuessa ehtii kiinnittämään huomiota kaikkiin pikkuseikkoihin, kuten hovimestarin kokoa liian pieneen takkiin (selvisi risteilyn aikana hänen intohimonsa salitreenaamiseen) tai ravintolan henkilökunnan sisällä vallitsevaan hierarkkiaan.

Muranon alkuruokalistalta kokeilin mm seuraavia annoksia:

Warm Goat Cheese Soufflé

Smoked Tomato Coulis, Parmesan Cream, Basil Pesto

 Pork Belly

Parsnip Purée, Caramelized Apples, Calvados Jus

Pääruokalistalta kokeiluun päätyivät

Châteaubriand for Two*

Fricassée of Baby Vegetables, Béarnaise & Cabernet Sauce

 Heirloom Tomato & Buffalo Mozzarella Salad

Granny Smith Apple, Cantaloupe Micro Basil & White Balsamic Emulsion

Herb Crusted Lamb Rack

Pea Purée, Tomato Confit, Baby Carrots, Spice Meatball, Garlic Jus

Ja jälkiruuaksi aivan mielettömän upean makuinen jälkiruokakimara ja tämäkin täysin gluteenittomana.

Palvelu Muranossa oli jotain käsittämättömän upeaa, henkilökunta todella ystävällistä ja haikeudella jään odottamaan seuraavaa kertaa kun pääsen tämän ammattitaitoisen tiimin palveltavaksi.

Tuscan Grille oli ensimmäisen risteilyiltani valinta ja pihvinnälkäiselle paikka on loistava. Täällä ruokavalioni otettiin huomioon ja vain pienillä muokkauksilla löydettiin sopivat annokset ilman turhaa häsläämistä.

Solo travellers lounaalta ja kyseessä ei siis ollut sinkkujen vaan yksinmatkustavien tapaaminen.

Carpaccio di Manzo

(Filet Mignon Carpaccio)

Sun-dried tomato & kalamata olive tapanade

Bisteca Tartare

(Steak Tartare)

Dijon mustard, capers, parsley, onion, parmesan cheese, black pepper vinaigrette & crispy potato chips

Insalata di Formaggio di Capra

(Goat cheese salad)

Fried goat cheese, arugula, toasted pine nuts & balsamic vinaigrette
(tätä annosta on muokattu siten, että vuohenjuustoa ei ole kuorrutettu eikä paistettu)

Pomodoro e Mozzarella di Bufala

(Bufala Mozzarella and Tomato)

Extra virgin olive oil, aged balsamic vinegar and garlic focaccia

Risotto allo Zafferano

(Golden Saffron Risotto)

Asparagus, roasted cherry tomatoes & parmigiano-reggiano

Bistecca Toscana "Rib Eye"

Blackened angus ribeye steak

Tiramisu ilman keksejä :)

Creme brulee

Laivan kolmas erikoisravintola on Silk Harvest, jossa vaikutteita listalle on saatu aasian maista. Listalla on niin sushia kuin perinteistä thaimaalaista pad thaita, vietnamilaisia makuja sekä curryja. Valitettavasti ravintolan valaistus on erittäin hämärä ja kamerani ominaisuudet eivät olleet parhaimmillaan, joten täältä vain yksi kuva.

Laivalla järjestetään pidemmillä risteilyillä ainakin yksi päivä, jolloin pääsee tutustumaan erikoisravintoloiden tarjontaan. Kokit esittelevät kunkin ravintolan kaikki annokset ja mieleen juolahtavia kysymyksiä saa käydä esittämässä.

Silk Harvest

Tuscan Grille

Murano

Toivottavasti kuvat saivat veden herahtamaan kielellesi. Ilman iltoja erikoisravintoloissa moni makuelämys olisi jäänyt kokematta ja monta kokemusta köyhempänä olisin tullut reissusta pois. Ja ei, matkalla tulleet kilot eivät tulleet erikoisravintoloista ;)

Blue Mountains Australia

Blue Mountaisin Unescon maailmaperintölistaan kuuluva vuoristoalue sijaitsee noin 120 kilometrin päässä Sydneystä ja vuokra-autolla sinne hurauttaa vajaassa parissa tunnissa moottoritietä pitkin. Nimensä alue on saanut sinisestä usvasta, jonka uskotaan johtuvan alueella kasvavien eukalyptuspuiden erittämästä eukalyptusöljystä.

Alueelle saavuttaessa ajellaan muutaman pikkukylän läpi ja eksymisen vaaraa ei ole, sen verran tiheästi tienvarressa opasteita on vaikkei navigaattoria käyttäisikään. Perinteisellä tiekartallakin löytää perille, kunhan ensin selviää ulos Sydneyn vilkkaasta keskustasta.

Kolme sisarusta
Kolme sisarusta on alueen tunnetuin ja upein nähtävyys. Ne sijaitsevat lähellä Katoomban kaupunkia ja houkuttelevat vuosittain miljoonia kävijöitä. Kolme sisarusta on oikeasti epätavallinen kivimuodostelma, joiden kerrotaan syntyneen Aboriginaalien legendojen mukaan kolmen sisaruksen muuttuessa kiveksi. Tämä kalliomuodostelma vaihtaa väriään päivänvalon ja vuodenajan mukaan, iltaisin noin kello 11 syttyvät alueelle kohdevalot, jotka saavat kivipaasit näyttämään upeilta tummaa yötaivasta vasten. Kivipaasien korkeudet ovat 922m, 918m ja 906m joten nämä sisarukset ovat todella korkeita.
 

”Kauan sitten elivät kolme sisarta Meehni, Wimlah ja Gunnedoo yhdessä isänsä noitatohtori Tyawanin kanssa Sinisillä vuorilla. He olivat onnellisia, mutta pelkäsivät kovasti karmeaa petoa bunyipia, joka asui lähellä syvässä luolassa. Suojatakseen tyttäriään isä jätti heidät poissa ollessaan korkealle kallioulokkeelle.

Eräänä päivänä Tyawan heilautettuaan kättään tyttärilleen hän laskeutui alas laaksoon. Silloin suuri tuhatjalkainen ilmestyi kallioulokkeelle ja säikäytti Meehnin niin, että tyttö heitti kivellä otusta. Kivi vieri kuitenkin yli reunan ja aiheutti kohisevan vyöryn.

Eläimet hiljenivät yllättäen. Kallio halkesi ja tytöt jäivät eristyksiin kapealle harjanteelle. Alhaalla jylisi ja kaikki olennot alkoivat huutaa: ’Nopeasti pois, bunyip on tulossa.’

Pelästyneet tytöt takertuivat toisiinsa. Vihainen bunyip, huomattuaan sisarukset korkealla kapealla harjanteella, syöksyi pelottavasti heitä kohti.

Laaksossa Tyawan oli kuullut metelin ja katsoessaan ylös hän totesi, että bunyip oli saavuttamaisillaan tytöt. Noitatohtori osoitti hädissään taikaluullaan tyttäriään ja muutti heidät kiviksi. Sisarukset olisivat turvassa kunnes bunyip poistuisi ja Tywan voisi palauttaa kiviksi jähmettyneet tyttärensä jälleen ihmisiksi.

Bunyip raivostui kuitenkin vielä enemmän  ja rupesi jahtaamaan Tyawania. Paetessaan Tyawan joutui ansaan kalliolle, jotta hän ei pystynyt kiipeämään eikä kiertämään. Niin noitatohtori muutti itsensä lyyralinnuksi ja katosi pieneen luolaan. Mutta voi kauhistus, vaikka hän oli turvassa, oli taikaluu kadonnut. Kun bunyip palasi kotiinsa, Tyawan pujahti luolasta etsiäkseen taikaluuta. Hän etsii sitä yhä tänä päivänä….”

Iiris Lappalainen, Suomen Luonto 9/94

Toinen taru taas kertoo tyttöjen rakkaudesta naapuriheimon kolmea salskeaa miestä kohtaa, mutta sen aikaisten heimolakien mukaan avioliitto ei ollut mahdollinen. Veljekset eivät tätä lakia hyväksyneet ja siksipä he päättivät hyökätä naapuriheimoon ja kaapata tytöt. Koska tyttöjen henki oli oman heimon mielestä vaarassa, Katoombalainen noitatohtori otti oikeuden muuttaa tytöt kivipatsaiksi heitä suojellakseen. Taistelun melskeissä kuitenkin noitatohtori sai surmansa ja kukaan muu ei osannut hänen loitsuaan purkaa joten siitä lähtien tytöt ovat vartioineet laaksoa kivipatsaina.

Kumpiko näistä tarinoista on tosi, sen saat ihan itse päättää.

 Alueella kulkee myös lukuisia luontopolkuja ja vaellusreittejä, joista osa on tehty myös liikuntarajoitteisia ajatellen. Paikkapaikoin kuitenkin löytyy hyvinkin jyrkkiä portaita, jotka sateen jälkeen saattavat olla hyvinkin liukkaita. Ohjeelliset matka-ajat ja etäisyydet pystyy tarkistamaan tauluista, mutta reippaana tyttönä kävelin nuo muutamat reitit huomattavasti nopeammin kuin mitä tauluihin merkitty aika oli. Kolmen sisaruksen yhteen kivimuodostelmaan pääsee myös kävellen sisään, kannattaa käydä katsomassa jos ei pode ahtaanpaikan kammoa. Liikkeellä saattaa olla muitakin ;) Matkan varrella näkyy upeita vesiputouksia, papukaijoja ja hyvällä tuurilla jokunen liskokin saattaa näköpiiriin ilmestyä.

Scenic world

Korkeanpaikankammoisillekin löytyy mukava vierailupaikka alueelta, Scenic World. Täällä pääset näkemään kansallispuistoa yläilmoista cablewayn tai skywayn kyydissä, vanhalla malmijunan raiteilla railwaylla tai kävellen walkwaylla. Kokopäivän lippu keväällä 2016 maksoi alueelle 39Au$. Olimme paikalla pari tuntia ennen sulkemisaikaa ja ehdimme käydä hyvällä suunnittelulla kaikki kolme ajelua läpi, pisin jonotus oli tuona päivänä skywayhyn, mutta alle vartin jonotuksella siitäkin selvittiin.

Vaikka keli näyttikin aurinkoiselta ja lämpimältä niin lämpömittari kipusi vain +15 asteeseen, vaikka maaliskuun puoliväliä elettiin (paikallisille syksyä!). Samaisella reissulla koin myös kaikkien aikojen huhtikuun lämpöennätyksen Sydneyssä, 38,1 astetta :)

Alla vähän tunnelmia cablewayn kyydistä...

Noumea, pieni pala Ranskaa (keskellä ei mitään)

Uusi-Kaledonia, kuullostaa aivan liian eksoottiselta suomalaisen korvaan. Kahden ja puolen vuorokauden laivamatkan jälkeen horisontissa alkaa siintämään jotain vihreää, olemme selvästi lähestymässä saarta. Tummat pilvet roikkuvat saaren yllä ja korkeimmat vuorenhuiput ovat piilossa. Syklonikausi on parasta aikaa päällä ja melkein kolmessakympissä hipova lämpötila yhdistettynä jokaiseen soluun tunkeutuvaan kosteuteen antaa enteitä mahdollisesta nurkan takana väijyvästä syklonista. Päivän pikavisiitin aikana en kuitenkaan kokenut syklonia, mutta kirkkaalta taivaalta paistavaa aurinkoa, kaatosadetta, pientä tihkusadetta ja sumua kylläkin.

 

Liika positiivisuus kostautui, olin aamulla varautunut päivään rasvaamalla itseni korkeilla suojakertoimilla, olihan edessä retki Doumeá-joelle melomaan ja uimaan, mutta rasvauksen ja peittävän vaatetuksen tilalle olisi riittäneet pelkät bikinit. Saatuamme kanootit vesille päällemme iski kunnon vesisade. Tyypilliseen tapaan sade kuitenkin kesti vain hetken ja loppureissun saimmekin meloa märissä vaatteissa.

 Uuden-Kaledonian pääelinkeino on nikkelin louhinta ja kyseiseen teollisuudenhaaraan törmää ihan joka paikassa. Vuoren rinteillä näkyy suuria auki kaivettuja koloja ja satamassa ensimmäisenä silmiin pistää nikkelirikastamo. Nikkeliteollisuus työllistää suoraan noin prosentin saaren asukkaista, välillisesti huomattavasti enemmän. Toimivia kaivoksia saarella on tällä hetkellä 14 kappaletta, joka paikallista mielestä on 14 tuhottua vuorenhuippua vähemmän. 

Noumean, saaren pääkaupungin, katuja kävellessä on olo, kuin olisi siirtynyt Pariisin sivukujille. Saaren virallinen kieli on ranska, mutta täällä puhutaan sen lisäksi useita kymmeniä eri kieliä. Jokaisella heimolla kun on oma kielensä. Hallinnollisesti saari kuuluu Ranskalle mutta haaveet itsenäistymisestä elävät suurina. Päätös itsenäisyydestä tulisi kuuleman mukaan tehdä vuoteen 2018 mennessä, mutta Ranskan antama taloudellinen tuki saarelle on täällä elintärkeä. Lisääntynyt turismi voisi tuoda saarelaisille kaivatun itsenäisyyden. Rantakahvilassa istuessa kuitenkin tuntee emämaan vahvan vaikutuksen ja jokainen suomalainenkin osaa täällä tilata kahvia, un cafe au lait, sil vous plait. 

Sateisesta kelistä johtuen kuuluisa Anse Vatan ranta ammottaa tyhjänä, muutama lapsi on keskiviikkoisen vapaapäivän takia lähtenyt opettelemaan surffausta mutta sitäkin enemmän nuorisoa on viettämässä aikaa Coconut Parkissa, jossa sijaitsee tämän saaren ilmaisen Wi-Fin keskittymä. Nimensä puisto on saanut sen reunalla puiston perustamisen aikaan kasvaneista kookospalmuista, nykyään puistossa kasvaa muitakin puita ja pensaita.

Paikallisen oppaan kertoman mukaan saaren suurimmat turistivirrat tulevat Japanista ja Ranskasta, ja turismin toivotaankin kasvavan. Brisbanesta lento tänne paratiisia ainakin osan saaren osalta muistuttavaan paikkaan kestää noin kaksi tuntia, Ranskaan taas vaihtoineen matka kestää noin vuorokauden. Itse saavuin siis laivalla Sydneystä, kaksi ja puoli vuorokautta myrskyävän meren yli.

Matka jatkuu kohti seuraavaa etappia, Lifoun saarta. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina.

Bula! Bula!

Tervetuloa Fidzille! Laivasta satamaan astuessa alkaa ympäriltä kuulumaan Bula! Bula! Ja ympärilläsi on hetkessä kymmeniä iloisesti hymyileviä ihmisiä. Kerrot olevasi Suomesta ja saat osaksesi ihmettelyä, mitä kummaa teet näin kaukana kotoa?

"Oletko pitkään? Onko tämä ensi kertasi Fidzillä? Missä olet jo käynyt? Maistuisiko kava?" Kukaan ei kommentoi ulkonäköäni, ei kauniita silmiäni eikä kysele siviilisäätyäni. Olen tullut paratiisiin.

Suomiko käskyjen luvattu maa?

Fidzin saarta runnoi sykloni helmikuun lopussa ja maaliskuun lopussa pääsaarella Viti Levulla oli vielä nähtävissä hirmumyrskyn aiheuttamia tuhoja. Yli 300 km tunnissa puhaltaneet tuulet veivät heppoisimmat katot mennessään, saivat joet tulvimaan ja sähköt katkeamaan lähes koko pääsaaren alueella. Pienemmillä saarilla tuhot olivat vielä tätäkin suuremmat. Viimeisimpien tietojen mukaan 42 ihmistä sai surmansa Winstonin riehuessa saarien yllä.

Olin hiukan huolissani kun kuulin uutiset syklonista, miten kävisi risteilyn suunniteltujen pysähdysten kanssa mutta sain varmistuksen laivayhtiön edustajilta, ettei saarelle mentäisi jos siellä olisi turvatonta turistien olla. Mutta, miten tämä kaikki vaikutti paikallisten arkeen ja toimeentuloon?

Bussipysäkillä...

Suurin osa kansalaisten toimeentulosta tulee maanviljelyksestä (sokerin viljelystä) ja turismista ja nämä kaksi elinkeinoa kokivat suurimmat kolahdukset. Satoja menetettiin ja osa suurista matkanjärjestäjistä peruutti loppukauden matkat Fidzille. 39 000 ihmistä on vailla katastrofiapua, jota onneksi lähimmät suuret maat Australia ja Uusi-Seelanti ovat lupautuneet antamaan. Jo ennen hirmumyrskyä yli 67 000 Fidziläistä sai apua El Niñon aiheuttaman kuivuuden takia. Unicefin mukaan kestää kuukausia, ennen kuin infrastruktuuri saarilla saadaan palautumaan hirmumyrskyä edeltäneelle tasolle.

Paikallinen marketti

Cava seremoniasta

Port Denarau

Nadin linja-autoasemalta

Mitähän pikkumiehellä mielessä?

Harvassa maassa olen tavannut niin onnellisia ja sydämellisiä ihmisiä kuin Fidzillä ja vieläkin saa kyyneleet silmiin paikallisen nuoren naisen kommentti: " Voisitko kirjoittaa blogiisi siitä, kuinka paljon turismi merkitsee meille. Se on kylämme ainoa tulonlähde ja olemme onnellisia jokaisesta matkailijasta, joka vierailee luonamme." Toivon sydämestäni, että Faithin kylään saapuu roppakaupalla turisteja nauttimaan palasen aitoa Fidziläistä elämänmenoa. 

Harvaan paikkaan missä olen käynyt on tehnyt mieli jäädä tai palata heti takaisin mutta Fidzi on yksi niistä, jonne haluan palata takaisin. Ja tällä kertaa parin päivän pysähdys satamissa ei riitä vaan haluan päästä näkemään arkea elämällä paikallisten joukossa.

Ps. Tulihan niitä turistinähtävyyksiäkin katseltua, vesiputousta ei voinut vesiputoukseksi kutsua kuivan ilmaston johdosta, Denareaun saari taasen oli täynnä turisteja ja amerikkalaisia pikaruokaketjuja, huvipursia ja luksushotelleja. Parasta antia oli kuitenkin matka Lautokasta Nadiin paikallisbussilla (2,65 paikallista dollaria / suunta, noin 1 h).  Ihan sama vaikka saarella onkin harrastettu kannibalismia, Fidzille on vielä päästävä! Bula!