 |
| Isle of Pines |
Île des Pins- the closest island to paradise ja siltä se alkoi vaikuttamaan kun laiva lähestyi tätä saarta. Tummia pilviä roikkui taas saaren yllä, mutta trooppisiin sateisiin olin jo ehtinyt tottua reissun aikana, joten en antanut pilvien lannistaa. Koska Lifoun saarelta ei jäänyt kovinkaan hyviä fiiliksiä niin olin ajatellut viettää päivän rannalla ilman suunnitelmia, mutta yllätys oli suuri kun pääsin vihdoinkin saarelle. Vastassa oli useita retkiä myyviä kojuja, matkamuistoja myyviä telttoja ja läheiset rannat näyttivät houkuttelevilta.
Hetken aikaa kierreltyäni päädyin kuitenkin varaamaan saarikierroksen, koska sen jälkeen jäisi vielä aikaa ruskistaa valkoista nahkaani rannalla. Retkellä luvattiin olevan 9 pysähdystä ja aikaa tuohon kierrokseen menisi vain 2 tuntia. Eikä retki ollut hinnallakaan pilattu, maksuvälineiksi kävi joko Australian tai Usan dollarit ja euroiksi muutettuna tuon retken hinta oli vajaa parikymppiä.
Saaren kerrotaan saaneen nimensä itse James Cookilta vuonna 1774 ennenkuin hän oli edes saarelle astunut. Pitkästä matkasta saarelta erottuvat selvästi korkeat Uuden Kaledonian männyt, jotka voivat kasvaa jopa 60 metrisiksi. Turkoosina kimaltavat laguunit, valkoiset hiekkarannat ja ystävälliset ihmiset tekevät tästä saaresta mielestäni paratiisin.
Saari itsessään on hyvin pieni, vain noin 15km pituudeltaan ja 13km leveydeltään ja saaren upeimmat nähtävyydet ovat pinnan alla, eli snorklausvehkeet mukaan jos tuonne innostut lähtemään. Asukkaita tällä saarella on noin 2000. Muutamia näkemisen arvoisia paikkoja on ainakin Vaon kylässä sijaitseva katolinen kirkko, joka on rakennettu vuonna 1960. Täällä järjestetään joka päivä jumalanpalvelus, joten ainakin aktiivisessa käytössä tämä kirkko on.
Vanhan vankilan rauniot sijaitsevat Werossa, noin kilometri Kutosta. Tämän rangaistussiirtolan rauniot ovat yllättävän hyvässä kunnossa, ikkunoissa on vielä kaltereita paikoillaan. Paikka muistuttaa kävijöitä saaren synkästä historiasta. Saarelle siirrettiin Noumealta ensimmäiset vangit vuonna 1864 ja kahdeksan vuotta myöhemmin Ranska alkoi käyttää saarta rangaistussiirtolana. 33 vuoden aikana täällä oli huimat 21 tuhatta vankia. Tämä oli koko maailmanympärimatkani ainoa paikka, jossa oli hyttysiä siten, että jouduin pakenemaan autoon suojaan pistoilta. Joten tälle saarelle kannattaa ottaa mukaansa Offia!
Maurice Bay on saanut nimensä pyhän Mauritiuksen mukaan, jonka patsas on muistona ensimmäisestä katolisesta jumalanpalveluksesta saarella. Se pidettiin 15. elokuuta 1848, kolme päivää ensimmäisten kahden lähetyssaarnaajan saarelle tulon jälkeen. Tästä sai alkunsa katolilaisuuden leviäminen saarella ja tänä päivänä lähes kaikki paikalliset ovat katolilaisia. Tänä päivänäkin voi havaita kuinka hyvin alkuperäiset kanakkien uskomukset kulkevat käsikädessä kristinuskon kanssa, parhaiten tämän huomaa juuri Mauritiuksen lahdella.
Pyhän Mauritiuksen patsasta ympäröi toteemipaalut, joissa on kuvattu eläimiä ja lintuja. Jokainen näistä toteemipaaluista on saatu lahjoituksena joltakin saaren heimoista ja niiden tarkoitus on suojella patsasta ulkopuoliselta maailmalta. Toteemeja löytyy yksi rivi myös läheltä rantaa ja myös tämä on ollut suojamuurina.
Muita näkemisen arvoisia paikkoja saarella on esimerkiksi tippukiviluola Grotte D´oumagne. Ystäväni jotka kävivät luolassa kehuivat paikkaa kovasti, mutta vankilan raunioilta hyttysenpistoja saaneena en uskaltautunut enää yhdenkään inisijän syötäväksi. Seuraavan kerran paremmin varustautuneena käyn sitten tämän luolan katsomassa.
Tänne saarelle, joka on lähes paratiisi haluan matkustaa vielä toistamiseen. Vaikkei tämä paikka juuri isompi ole kuin Lifou niin tunnelma oli aivan erilainen. Jos saarelle haluat matkustaa, niin pääset tänne joko lentäen tai lautalla Noumealta. Hotelleja saarella on muutama, mutta julkista liikennettä ei ole, joten sovi etukäteen majapaikan kanssa että noutavat sinut joko lentokentältä tai satamasta. Ja tällä kertaa sadekuuro ei ehtinyt minua kastella, ehdin juuri ja juuri takaisin laivaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti